Sanottakoon nyt ensimmäiseksi, että tuo edellisessä oleva sillan kuva ei ollut minun ottamani vaan netissä oli kirjoitus ja siinä oli kuva. Se kuva on aika vanha. Siinä näkyvä talo on maalattu valkoiseksi joskus viisikymmentäluvun alkupuolella.

Kuljin tuon sillan yli ensimmäiset neljä kouluvuottakin. Ja siltä ajalta tuli mieleen hassu juttu. Yhtenä päivänä kun tulin koulusta niin kuvassa olevaa taloa maalattiin. Ja hienon vaaleanpunaiseksi. Ei kauniimpaa väriä voisi talolle löytyä. Kohta kotiin tultuani kerroin äidille, että Louna maalataan ja hienoksi, siitä tulee vaaleanpunainen. Äiti oli sitä mieltä, että siitä tulee valkoinen, mutta enhän minä uskonut. No muutaman päivän jälkeen, kun se oli saanut uusia maalikerroksia se oli tylsän valkoinen. Eivät ymmärtäneet hienon päälle ja niin kaunis kuin se vaaleanpunainen olisi ollut.

Me asuimme talossa, joka tuli seuraavaksi tuon talon jälkeen. Tuo oli Louna ja sitten muita oli Ylä-Unki, Ala-Unki, Keskus, Mylly, Mylläri ja Ura. Kun radiosta tuli säätiedoitus ja sanottiin tuulen suunta niin joskus sanottiin, että tuulee lounaasta. Olin sitä joskus kovin äidilleni ihmetellyt, että miksi se sanotaan kun lounasta tulee muttei muita naapureita koskaan.

Tuo tie oli silloin se tie josta kulki kaikki Rauman ja Porin välinen liikenne. Silloin  joskus kesällä tuli monella hevosella mustalaisperheitä, jotka majoittuivat tuon sillan oikealle puolelle. Toiset lapset pelkäsivät heitä, mutta minä olin sitä mieltä, ettei ne mitään tee jos on kohtelias. Niinpä sitten kävelin siitä sillan yli ja ja ohi vähän matkaa. Siinä oli lähinnä tietä yksi vanha mies ja minä niiasin kauniista ja sanoin päivää ja hän vastasi. Menin pienen matkaa ja käännyin takaisin ja taas niiasin päivää ja sain iloisen  vastauksen. Menin voitonriemuisena toisten luo ja sanoin, että näittekö nyt ei minulle mitään tehty. Mahtoi sitä miestä naurattaa lasten touhu.