Tänään, kun menimme koirien kanssa heille katsomaan, että kaikki on kunnossa niin muutama talo ennen heitä on sellaisen kallion päällä kolmen talon rykelmä. Siellä on nyt ollut joka päivä sellainen kolmen lapsen porukka. Yksi on ainakin tyttö toisista en ole varma ovatko poikia. Ovat arviolta alle kouluikäisiä. Tänään sieltä yritettiin heittää meitä suurella kivellä. Vähän minun nyrkkiäni suurempi kivi tömähti aivan selkäni taakse. Kadulla vastapäätä näitä taloja seisoi noin minun ikäiseni herrasmies. joka sanoi lapsille, että sellaista ei sitten saa toista kertaa tehdä, se on hyvin vaarallista. Silloin rupesivat nämä lapset huutamaan:" törkypöksyy, törkypöksyy, törkypöksyy" jne. monta kertaa oikein  pilkalliseslla äänellä. En ollut uskoa korviani, että tuonikäiset tahallaan heittävät ja vielä huutavat noin. En tiedä millaisesta kodista ovat kotoisin, surku tulee kun ei kasvateta ja neuvota lapsia kuinka kuuluisi olla. Tai eivätkö sitten tottele. Joka tapauksessa surullista.

Siinä olisi voinut käydä pahasti jos olisi osunut, minullakin kun selkä on jatkuvassa hoidossa, että pärjaan sen kanssa. Olisi voinut vaikka liikuntakyky mennä, ja kyse oli vain viivottimen mittaisesta matkasta. Onneksi oli suojelusenkelit paikalla.

Tein tänään italianpataa ja kutsuin Juhankin syömään.

Nyt Inka nukkuu minun sängyssäni, Liisa nojatuolissa ja Maisa omassa häkissään.

Marketta, Timo, Henni ja Olli tulevat perjantaina Tallinnasta Helsinkiin ja siellä he odottavat niinkauan, että Elisan lentokone Maltalta tulee sinne ja sitten ovat joskus yöllä kotona. Koirilla on tosi hauskaa kun näkevät heidät.