On se kummaa, kun aika menee niin nopeaan.
Maanantaina olin CC:ssa. Se on joka maanantai. Muita tälläisiä vakituisia menoja on myös lähimmäispälvelu, mutta se kerran kuussa, ensi maanantaina on siis molemmat.
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina ei ollut mitään erikoista, joten menin koiria katsomaan. Saan aina niin iloisen vastaanoton ja ensin menemme käymään metsässä. Ei ole suuruudella pilattu se lenkki, kestää jotain 10 - 15 minuuttia ja puolet ajasta seison, kun annan koirien rauhassa haistella. Nyt yhtenä päivänä Inka otti heti portilta vainun, onneksi polkua pitkin. Liisa perässä. Aika pitkän matkan menimme Inka nenä maassa ja Liisa katsoen mihin suuntaan Inka menee. Yhtäkkiä sieltä ponkaisi jänis hurjaa vauhtia etupihalle ja kadun yli toiselle puolelle kalliolle. Jos en olisi pitänyt niin lujaa kiinni fleksistä niin olisin jäänyt yksin seisomaan, mutta tiedän Inkan reippauden niin olen aina valmiina.
Eilen Hennillä oli asiaa Tampereelle ja Marketta lähti kyytiin häntä. Minä lähdin mukaan ajelemaan, ihan vain ajankulukseni. Otimme koirat minun kanssani takapenkille.    Inka istuu aina minun sylissäni ja Liisa vieressä. Eilen oli niin pitkä matka, että molemmat nukkuivatkin. Henni haki sieltä kääpiöhamsterin poikasen. Se oli tosi pieni. Nyt on sitten neljä hamsteria ja kaksi koiraa. On siinä ihan kylliksi lemmikkejä.
Yhtenä päivänä mietin metsässä, että se on minullekin hyvä, kun kuljen vähän maastossakin eikä aina asfaltilla. Tosin aika hyvää polkua pitkin, mutta kuitenkin. Lääkärit ovat tutkimuksissaan todenneet, että se on hyvä. Sitten on todettu, että silittelyllä ja rapsuttelulla on vaikka kuinka paljon hyviä vaikutuksia. On mielenpiristys ja sormien voimistelu ym. Tällä viikolla luin, että lemmikit auttaisivat dementiaankin. Se tuntui ensin hassulta, mutta sitten tuli mieleen, että jos muut asiat ovat paremmin niin kai se muistikin toimii silloin paremmin.
Taidan laittaa tähän pari kuvaa Inkasta ja Liisasta, (kun vanhat kuvat hävisivät kaikki kesällä).
Ne on otettu heidän omalla pihallaan.
Tässä on ihan hiljaiseloa


mutta sitten on jotain mielenkiintoista tuolla päin.


Aloitin tällä viikolla tuubihuivin kutomisen ja sain siihen sommiteltua palmikoitakin, kun niitä on niin kiva kutoa.