Tänään alkoi kouluissa syysloma. Meidänkin porukka meinasi olla ihan kotona. Kun he sitten kuulivat, että Helille tuotiin viime lauantaina 2 kk:n ikäinen koiranpentu, niin pitihän näiden koirahullujen lähteä 300 km:n päähän sitä katsomaan. Onhan ne suloisia kaikki pennut, on ne sitten koiran tai kissan tai jonkun muun eläimen.  Kyllä minä pidän kaikista. Ja on täysikasvuiset myös kivoja. Olen koko ikäni ollut oikein eläinrakas.  Muistan, kun meillä lapsena oli muutama lammas ja kerran syntyi yhdelle kolmoset. Yksi niistä oli pienempi kuin muut kaksi ja se emo hylki sitä. Se pääsi syömään ainoastaan silloin kun minun isäni piti emosta kiinni ja kaksi muuta pidettiin kauempana. Ne olivat kesällä ulkona ja minä syötin tätä pientä karitsaa tuttipullosta aina tarvittaessa. Sitten minä säälin sitä, kun se oli niin yksinäinen ja kiltti ja kaunis. Niinpä otin lukemista ja menin karsinaan lukemaan ja otin tämän pienokaisen syliini. Kun se sitten kasvoi ei se enää mahtunut syliin, mutta kun se näki minun tulevan, se tuli lujaa luokseni ja päänsä se laittoi syliin ja niin sitten istuttiin ja luettiin. Monta kertaa selkäni ja jalkani olivat oikein väsyneet, mutta en raaskinut laittaa sitä pois, olin vaan ja silittelin sitä. Olin silloin 7 tai 8 vuotta vanha.