Taas tuli tehtyä yhdet sukat. Ne on nyt sitten taas sellaiset körttisukat, ei tosin oikeilla väreillä. En tiedäkään mitkä värit niihin oikeasti kuuluu.

Siinä sitten kutoessa tuli mieleen, että rukoilevaisilla ei ole mitään tuollaista  sukkamallia. No varmaan körttisukat sopii rukoilevaisillekin.

Rukoilevaisilla on oma laulukirja. Siinä on alussa Siionin virret ja lopussa Halullisten sielujen hengelliset laulut eli Akrenius. Kuvassa on kolme eri-ikäistä Akreniusta. Tuo kulunein on minun isoisäni kirja, sitten se toinen musta kantinen on minun äitini kirja ja oikeanpuoleinen on ihan minun itselleni ostama.

Tässä on aukeama minun isoisäni kirjasta. En ole koskaan nähnyt isoisääni, koska hän on kuollut ennenkuin minä olen syntynyt.

Sitten on seuraavassa aukeama minun äitini kirjasta siitä kohtaa jossa siionin virret loppuu ja akrenius alkaa.

Laitoin tuohon kuvan isoisäni kirjasta. Se on ihan oikeaa vanhaa kieltä ja pränttiä.

Laitan vielä äitini kirjasta kuvan, jossa näkyy yksi laulu kokonaan. Tämä kirja on myös painettu vanhalla präntillä. On senverran vanha.

Tuo uusi, joka minulla on niin siinä teksti on samoilla sanoilla, mutta ihan nykyaikaisilla kirjaimilla painettu. Piti ostaa, kun ei näitä vanhoja oikein malta käyttää, kun niillä on aika paljon tunnearvoa.

Minun äidilläni oli hyvä laulunääni ja minulle on kerrottu, että isoisäni ja hänen veljensä ovat olleet seuroissa esilaulajina, jos ei ole ollut kanttoria paikalla. Laulunäänen suhteen olen valitettavasti tullut isäni suvun puoleen.