Tänään oli taas Porin lääkärin reissu. Tällä viikolla piti olla viimeinen solumyrkky eli hienosti sanottuna sytostaattihoito. Lääkäri totesi kuitenkin, että hoidot ovat tulleet minulle liian rankoiksi että ei voida enää antaa yhtään hoitoa tai heillä ei ole enää potilasta mitä hoitaa. Aloitan nyt tablettien syönnin. Olen itsekin helpottunut, koska pelkäsin tätä viimeistä hoitoa. Ne pyörtymiset olivat aivan liikaa. Toipuminenkin alkaa nyt varmaan sitten, kun en välillä mene niin huonoon kuntoon.

Loppukuussa on Hennin rippijuhlat. Olen niissä jo sitten paremmassa kunnossa. Puhun aina vanhasta tottumuksesta rippiäisistä. Henni sanoi etten saa sanoa niin, kun hänen tulee aina mieleen rääppiäiset.  Yritän nyt sitten (ehkä) puhua konfirmaatiosta ja rippijuhlista.