Nyt on päivä taas illassa ja tulin vähän aikaa sitten kotiin. Olen ollut hautajaisissa. Hyvä ystäväni Sylvi, joka asui tässä samassa rapussa haudattiin tänään Pyhärannassa. Sinne menee vain 2 bussia koko lauantaipäivänä, eikä ajat sopineet yhtään. Sain kuitenkin kyydin Petriltä ja Tarjalta. He joutuivat kuitenkin lähtemään kesken pois, kun Tarjan piti mennä töihin.
Oli aika kova pakkanen, mutta siellä oli järjestetty niin, että kukat laskettiin kirkossa sisällä. Muistotilaisuus oli kirkon vieressä olevassa seurakuntatalossa. Ensin siellä oli pieni puhe ja pari virttä. Seuraavaksi söimme ja tarjolla oli oikein satakuntalainen pitopöytä. Sitten kello olikin jo niin paljon, että piti lähteä pois. Jorma oli ihmeissään, että olenko minäkin jo lähdössä. Sanoin, että olen Tarjan ja Petrin kyydillä. Jorma sanoi, että jos ei muuta syytä ole niin hommataan minulle toinen kyyti kotiin. Sitten hän kysyi Liisalta onko hän menossa sieltä kotiin vai meneekö mökille. Liisa oli tulossa kotiin ja niin sitten minä jäin sinne ja tulin Liisan kyydillä kotiin vasta tilaisuuden loputtua.
Se olikin oikein herkkä ja tunnelmallinen tilaisuus. Siellä oli myös minulle tuttu pappi. Hannu-pappi on ollut Raumalla pappina ja on nyt ollut muutaman vuoden eläkkeellä. Minä pidän kovin hänen puheistaan ja leppoisasta olemuksestaan. Oli senkin puolesta hyvä, että jäin kun Jorma vielä puheessaankin kiitti minua äitinsä auttamisista. Kyllä sellainen haikea olo on kun Sylvi on pois. Me olimme hyvin paljon tekemisissä toistemme kanssa. Ja olemme olleet varmaan jo ainakin kaksikymmentäviisi vuotta naapureina.  Nyt hänen ikkunansa on aina pimeänä. Oli hän jo viime syksyn vuodeosastolla, mutta kävin sielläkin häntä katsomassa.
Paluumatka sujuikin mukavasti, kun olen ollut Liisan kanssa joskus kauan sitten muutaman kuukauden työkavereina. Liisa on sellainen iloinen ja kova puhelemaan. Me siinä muistelimme niitä aikoja ja puhelimme nykyisistä tekemisistämme.