Siitä on nyt sitten kolmekymmentä vuotta, kun kuljettelimme tavaroita ja muutimme tähän asuntoon. Se on pitkä aika. Ei ole mikään ihme, että vanhoja asioita tulee aina välillä mieleen. Tässä mietiskellessäni huomasin, että minä olen meidän rapun ainoa alkuperäinen asukas. Aika metka juttu. Muutama kauan asunut on, muttei alusta asti kuitenkaan. En kuitenkaan iältäni vanhin ole. Toisista rapuista en tiedä ovatko muutamat alkuperäisiä vai kauan asuneita.

Ei se muuttomatka silloin pitkä ollut, alle pari kilometriä. Siinä edellisessä olin asunut sitten  25,5 vuotta. Ei ole usein tullut muutettua. En kuitenkaan haluaisi muuttaa mihinkään. Olen oikein tyytyväinen asuntooni ja sen sijaintiin. Ja sitten on vielä kiva pihakin, jossa voi kesällä istuskella, ettei mitään mökkiäkään tarvitse.  Ja pian se kesäkin jo tulee, kun vanhalla aika kuluu niin nopsaan.

Tänään aamupäivällä paistoi aurinko kauniisti ja oli aika lämmintäkin. Iltapäivällä kun kävin kaupassa niin sinä aikana ilma kylmeni huomattavasta ja ennen iltaa rupesi pyryttämään. Nyt on pyry lakannut, mutta on ikävän märän näköistä.