Äsken kuuntelin kirkonmenoja Ramonasta, niin vanhin kuolleista oli 103 vuotta vanha. Viime vuoden aikana kuoli 4 tai 5 yli satavuotiasta, joista minäkin tunsin 3. Ja kun lehdestä lukee näitä kuolinilmoituksia niin yli yhdeksänkymppisiä on vaikka kuinka paljon. Aloin oikein miettiä tätä ikäjuttua. Muistan kuinka joskus seitsemänkymmentä-luvulla yksi tuntemani henkilö usein puhui äidistään ja samalla silloin tällöin mainitsi, että hänen äitinsä on Rauman vanhin asukas. Tämä hänen äitinsä oli kuollessaan jonkun vuoden yli yhdeksänkymmentä. Ihmisten elinikä on minunkin aikanani noussut hirveästi. Kyllä siitä suurin kiitos menee lääketieteelle. Vaikka puhutaanhan nyt paljon liikunnan tärkeydestä ja terveellisestä ruokavaliosta. On nämäkin sellaisia asioita, että lääkärit niitä taitaa eniten potilailleen ehdottaa. Osa noudataa ohjeita ja osa ei.

Samalla tuli  mieleeni, kun menin 16-vuotiaan ensimmäiseen työpaikkaani niin kerroin äidilleni, että kyllä siellä on ihan kivaa, mutta kaikki ovat hirveän vanhoja. Ei ole kuin yksi hiukan nuorempi ja hänkin on jo kahdeksantoista. Muut on sitten aika vanhoja, jotain kolmekymppisiä ja yksi on oikein vanha. Hän on jo yli neljänkymmenen. Aika metkaa muistella tälläistä ja ajatella nyt, että olivatpa kaikki siellä nuoria. Minäkin olen muuttunut, en enää ajattele lainkaan ikää ollessani ihmisten kanssa tekemisissä. En omaani enkä toisten. Ihan rehellinen ollakseni, kun krempat vaivaa niin silloin kyllä ikäkin tulee mieleen.

Marketta juuri soitti, että hän on autolla liikkeellä ja pääsen kyydillä äänestämään. Pitää laittaa vaatteet päälle.