Joskus menee pitkiäkin aikoja, ettei näe jotain tuttua. Sitä voi välillä miettiäkin, että mitähän hänelle kuuluu. Minä olen nyt aika usein miettinyt Meeriä. Talvella näin lehdestä, että hänen tyttärensä on  kuollut, joten mietin sentakia vielä enemmän häntä. Meille tuli tämän tyttären kanssa syöpä samoihin aikoihin, vuonna 2004. Tänään kun olin menossa Marketan luokse Meeri tuli vastaan. Halasimme oikein toisiamme nähdessämme ja juttelimme ainakin parikymmentä minuuttia ja koko ajan oikeita asioita niinkuin aina. Erotessammekin vielä halasimme toisiamme, niin olimme molemmat iloisia kun näimme toisemme. Meeri sanoi myös, että hän on kovin ajatellut minua.

Tänään kävelin pariin otteeseen ja tuli yhteensä melkein kolme kilometriä. Olen siihen ihan tyytyväinen.