Tänään on sitten Hennin konfirmaatiopäivä. Tilaisuus on kirkossa yhdeltä ja senjälkeen sitten heille kotiin.

On se kumma kun on ollut puoli vuotta, ettei ole ollut missään (joko ollut niin kipeä,ettei ole sängystä ylös kunnolla päässyt tai sitten "kotiarestissa" veren valkosolujen alhaisuuden takia) niin jännittää kaikkia menoja. Jännitin lähimmäispalveluun ja Cafè Caritakseenkin menoja ja molemmissa oli tosi kivaa. Ja nyt jännitän tätä ja kuitenkin muutkin vieraat ovat minulle tuttuja. Hassu juttu tälläinen.

Mutta kun itse en ole vielä oma terve itseni. Leikkauksen jälkeen ei ole ollut kuin kolme kertaa liivitkään päälläni, kun se leikkaushaava on juuri siinä kohtaa jossa liivit ovat ja muuutenkin tuntuu välillä kiristävän siitä niinkuin olisi tiukat liivit vaikkei ole liivejä ollenkaan. Olen ostanut uudet urheilulivit, jossa ei ole kovia saumoja eikä mitään luita eikä kovikkeita, mutta tuntuu ne silti. Nyt sitten varmaan tarvitsisi laittaa..............

Ja sitten se peruukki. En ole sitäkään kotona ollenkaan pitänyt, kun menen usein maata välillä niin eihän se siinä kunnolla pysyisi. Kotona olen niin tottunut tukattomuuteeni, etten edes huomaa sitä. Kuljen käytävässäkin ja käyn kellarissa paljain päin siis ihan todella paljain päin.

Vaatteitten suhteen on nyt kuitenkin käynyt päinvastoin kuin ennen. Aina ne ovat täällä meri-ilmastossa kaapissa ollessa kutistuneet, mutta ihme ja kumma, kun nyt ovat niin löysiä. Se on nyt sitten ainoa hyvä asia tässä jutussa.

Ihan mielelläni alan laittaa itseäni "juhlakuntoon" vaikka jännitänkin sitä.

Juha tulee meille ja menemme sitten yhdessä kävellen kirkkoon. Minun  luotani on jotain kaksi-kolmesataa metriä kirkkoon. Muut vieraat tulevat sinne autoilla ja me pääsemme sitten jonkun kyydillä kirkosta Marketan luokse.