Välillä ei ole mitään menoa ja sitten on taas vaikka kuinka paljon. Nyt on oikein ruuhkaa. Maanantaina oli Café Caritaksen kevätjuhla seurakuntatalolla. Se ei muuten eronnut tavallisista kerroista, mutta oli täytekakkua. Ja oli ihan samanlainen kuin meillä Meriristissä lauantaina. Siis herkullinen kermakakku ja siinä oli koristeena pari orvokin kukkaa. Oli oikein kaunis ja kuulemma kukat olisi voinut syödä, muttei kummastakaan kukaan syönyt.

En ole käynyt raamattupiirissä, mutta eilen minulta kysyttiin lähtisinkö mukaan Mirjan ja Helenan kanssa. Mielenkiintoni heräsi kun se pidettiin vielä Marja-Leenan ja Erkin kotona. Heihin tutustuin Israelin matkalla, jonka teimme keväällä kaksikymmentä vuotta sitten. Olen ollut kerran heillä silloin matkan muisteluissa. He ovat senjälkeen muuttaneet, että nyt oli eri paikka mutta tutut henkilöt. Suurin osa muistakin oli minulle tuttuja. Menomatkalla oli Uotilan kohdalla ollut kolari. Paloautot olivat vielä paikalla ja tuli hinausauto, mutta ambulanssi oli jo lähtenyt sairaalaan. Takaisin tullessa edellä ajava auto hiljensi vauhtiaan ja Mirja sai myös hiljennettyä ettemme ajaneet perään. Siellä meni kolme peuraa peräkkäin yli tien. 

Tänään nukuin oikein reilusti iltapäivällä, kun olin niin väsynyt. Niinpä sitten taas illalla jaksoin lähteä, kun oli vapaaaehtoisten kevätkirkko ja sen jälkeen iltapalaa seurakuntatalossa. Sielläkin näin taas sellaisia tuttuja, joita en ole pitkiin aikoihin nähnyt. Oli Maija, joka on muuttanut takaisin muutama vuosi sitten eläkkeelle jäätyään, mutta näemme kuitenkin hyvin harvoin. Me olemme olleet tipulassa luokkakavereita. Sitten oli Pirjo, joka on ollut meidän muksujen pyhäkoulutäti. Hän tykkää aina kuulla muksujen kuulumiset ja samalla ihmettelee ajan nopeaa kulumista. Ja Hilppa oli niin pirteä ja nuorekas uuden lyhyen tukkansa kanssa. Me olemme olleet työkavereita.

Ei tällä viikolla sitten muuta enää ole tiedossa. Saa nyt sitten huilata.

Tänään iltapäivällä ilma viileni aika paljon ja rupesi satamaan. Katselen tässä kun lokkiemo tuolla pesässä hautoo, että onkohan silläkin vilu tuolla katolla. Ja Tuula sanoi kotiin tullessamme, että huomiseksikin olisi ennustettu sadetta. En kuitenkaan voi auttaa asiaa, niin mielelläni kuin sen tekisinkin.