Aamupäivällä Inka ja Liisa tuotiin hoitoon. Toiset lähtivät Tampereelle ja tulevat joskus myöhään illalla tai ehkä jopa yöllä takaisin. Sanoin, että koirulit voivat olla mummulassa yötäkin, mutta heillä on kuulemma tarkoitus hakea heidät kotiin. Saa nyt sitten nähdä kuinka käy.

Minä siinä sitten rapsuttelin molempia ja samalla huomasin, että Liisalla oli iso punkki. Tietenkään he eivät olleet huomanneet laittaa punkkipihtejä mukaan. Marketta puhelimessa sanoi, että he poistavat punkin kun tulevat kotiin. Olin sitä mieltä että täytyy se aikaisemmin pois saada ja niinpä pyöräilin äkkiä hakemaan pihdit ja niillä sitten sain punkin pois. Nyt on asia kunnossa.

Iltapäivällä teimme kävelylenkin. Menimme Kuaplan sillan yli ja siellä sitten kanalin rantaa kirkolle päin. Jatkoimme eteenpäin ja menimme ihan ankkalammelle saakka. Siellä sitten istuimme ja katselimme maisemia ja lintuja. Sen on tosi kumma juttu, kun yleensä jos joku lintu on lentänyt maahan se saa kauheat haukkumiset koirilta ja molemmat lähtisivät takaa ajoon. Nyt kuitenkin siellä puistossa oli monta kymmentä lintua, enimmäkseen sorsia, niin kumpikaan ei yrittänytkään hätyyttää niitä eikä kertaakaan edes haukahtanut. Varmaan he sitten ymmärsivät molemmat, että me olemme lintujen kotona kylässä. Istuimme aika kauan siellä ja katselimme, kun oli tosi hieno ilma pitkästä aikaa.

Sitten vielä istuimme kirkon luona  penkillä ja nautimme syksyn kauneudesta. Inka hyppää aina penkille minun viereeni ja Liisa istuu minun jalkojeni vieressä kauniisti.

Kotiin tultuamme menin huilaamaan ja koirat tuli viereen.  MInä luin samalla Pirkko Arhippan kirjoittamaa dekkaria "Polku pimeään". Se on tosi jännittävä, sitä on pakko lukea ihan ahmien.