Eihän se yksi varvas koko maailmaa kaada. Nyt täytyy yrittää muuttaa taas asennetta ja miettiä kuinka asiat oikein on. Eli olisi siinä voinut pahemminkin käydä, mennä lonkka tai jotain muutakin. Ja onneksi Elisa ei ole reissussa. Hän on joka päivä lenkittänyt Inkan ja auttanut minuakin. Pääsen tässä sisällä kohtalaisen hyvin liikkumaan.

Se on tietysti nyt harmi, kun minun piti lisätä liikuntaa ja en pysty liikkumaan oikeastaan lainkaan. Sitten jäi taas kerran kaappien ja vaatehuoneen siivous kesken. Kun tuo jalka ei sovi siihen hommaan ollenkaan.

Jalalle paras asento on nyt se kun makaan ja jalka on ylempänä tai istun niin että se on siinä nostettuna. Maatessa minä aina kotona muutenkin luen, en kuitenkaan jalka pystyssä. Nyt on sitten tullut luettua (Inka makaa vieressäni). Minulla on kirjastosta aika iso pino kirjoja lainassa. 

Muunmuassa nämä kaksi

Olen jo lukenut tuon Lapinvuokon. Siinä on päähenkilönä Annikki, Nuori, ihan tavallinen tyttö, joka oli sodan aikana lottanakin. Sodan jälkeen hän opiskeli Ruotsissa kätilöksi. Tapahtumat ovat pohjoisesta ja vuosilta 1939-1947. On kirjoitettu ihan niinkuin silloin tavalliset ihmiset elivät.

Nyt olen lukemassa Jääleinikkiä. Se kertoo Annikin tyttärestä Eliisasta. Kirjan tapahtumat ovat vuosilta 1966-1969. Olen nyt lukemisessani kesäkuussa 1968. Eliisa lähtee valmistuttuaan sairaanhoitajaksi töihin Saksaan. Siellä hän sitten menee naimisiinkin. En vielä tiedä tapaako hän siellä isänsä.

Ovat ihan sellaista kevyttä luettavaa. Ne ovat senkin puolesta helppoa luettavaa, kun ne ovat isotekstisiä kirjoja. Lainaan joskus aina niitä. Vaikka näen lukea tavallisiakin niin näissä ei silmänt väsy niin paljon. On helpompi lukea.

Eilen kävin kenkäkaupassa, muttei siellä ollut puukenkiä muuta kuin miesten 41 numeron. En niin isoja voi pitää. Tänään Elisa lupasi käydä katsomassa muissakin kenkäkaupoissa ja jos on niin sitten menemme yhdessä.