Auringon innoittamana lähdin jo aamulla liikkeelle ulos. Mietin minne menisin ja suuntasin kohti kirjastoa, koska Marketta oli kertonut, että Filatelia-näyttelyssä on myös vanhoja postikortteja kaupungista. Kuvittelin, että ne ovat niin vanhoja, etten tiedä niistä maisemista muuta kuin mitä olen kuvista nähnyt. Yllätys, yllätys, siellä oli myös vuonna 1956 otettu kuva Tipulasta. Se on juuri se syksy, jolloin muutimme ja menin tipulaan. Oli siellä muitakin tuttuja paikkoja ja uudempiakin kuvia. Että silleen.

Mielelläni ja ylpeänä minä mummu olen. Tarvittaessa jos ei huvita johonkin mennä tai jotain tehdä niin käytänhän vanhuutta hyväksenikin. Silloin olen niin vanha  väsynyt, etten millään jaksa. Ja lainaan myös isotekstisten hyllystä kirjoja, kun niitä on mukavampi lukea kuin normaalitekstiä. Näen kyllä tavallista tekstiä ja enemmän niitä luen, mutta kuitenkin. Ja sitten se musta lanka, sitäkin neulon ja kudon mieluummin kirkkaalla päivällä. Kyllä näitä oireita joka päivä esille tulee, mutta että ihan historiallisessa näyttelyssä.........voi, voi.

Kirjastossa voitin kiusauksen, enkä ostanut kahvia ja leivosta. Sensijaan tulin kotiin ja paistoin perunoita, ruisryynärin, kananmunan ja sekavihanneksia ja söin puolukkasurvoksen kanssa. Lisäksi ruisleipää ja pluttanaa. (rasvatonta maitoa, jos joku ei tiedä) Ja kyllä se maistui hyvältä. Ja oli terveellistä. Paitsi se vähentää terveellisyyttä, että oli paistettu. Mutta paistaminen parantaa makua.

Nyt on niin kaunis auringonpaiste, että lähden vielä ulos. Juha soitti ja houkutteli minua heille. Se olisi ihan sopiva lenkkeilymatka.