Inka tuli aamulla jo seitsemän jälkeen minun luokseni. Henni ja Marketta lähtivät Lempäälään hamsunäytttelyyn ja Elisa ja Liisa ovat tänään agility-kilpailuissa.

Me olimme pienellä lenkillä. Menimme Kuapplan kohdalta yli kanalin ja kirkkosillan yli takaisin ja siitä sitten kirkon luota kotiin. Siis vähän yli puoli kilometriä ja viivyimme yli puoli tuntia, kun Inkalla oli niin kova homma, kun on pitkä aika kun on ollut täällä ja koko alue oli aivan vieraiden hajujen vallassa. Ei varmaan viimeisille enää pissakaan riitänyt, mutta yritys oli hyvä, sitä autettiin sitten ruohoja potkimalla.

Nyt taidan ruveta laittamaan itseäni juhlakuntoon ja lähden Sylvin luo. Inkalla on ikävä pari tuntinen, kun se on maailman kamalin paikka jäädä yksin tänne. Mutta sitten on tosi hauskaa, kun tulen takaisin ja sitten hän saa olla keinutuolissa minun sylissäni ja sängyssä loikoilemme yhdessä. Ah ihanuuden ihanuutta.