Maanantaina, kun tulin kotiin CC:sta niin meidän hissiä huollettiin. Korjaaja sanoi, että jotain puoli tuntia kestää. En jäänyt odottamaan vaan lähdin hitaasti ylös ja joka kerroksessa huilasin ja hengitin. Ottihan se tosi lujille kun viidenteen kerrokseen piti kiivetä.

Juha tuli tänään aamupäivällä meille ja ehdotti, että menisimme syömään johonkin. Tietenkin olin heti valmis tälläiseen ehdotukseen.  Menimme Rosmariiniin ja söimme lohimedaljongit ja jälkiruuaksi suklaamoussea. Oli oikein herkullista.

Kotiin tullessa kohtasi kuitenkin  ankea arki. Hissinkorjaaja oli taas paikalla. Oli ylhäällä, ettei voinut edes kysyä kuinka kauan kestää. No mikäs siinä sitten muuta kuin taas kävellen ylös.  Hän viipyi ainakin pari tuntia, että hyvä kun lähdin urakkaan. Tänään se kuitenkin onnistui vähän helpommin.  Nyt sitten päätin, että aina silloin tällöin tulen kävellen ylös ja jos tuntuu oikein vaikealta niin voin kävellä aluksi ja jatkaa hissillä loput kerrokset.

Kirjoitin sen tähän siksi, että siitä tulisi tosi. On se noloa jos kuukauden päästä pitäisi tunnustaa, ettei ole kertaakaan kävellyt. Saa nyt sitten nähdä.............. Olen sitä mieltä, että se tekisi hyvää kunnolleni ja keuhkoilleni.