Vaikkei se kaappien ja laatikoiden siivousvauhti ole mikään päätä huimaava niin löytyy kuitenkin aina jotain mitä en ole muistanut. Nytkin löysin vähän aikaa sitten ristipistotyön, joka on keskentekoinen. Muistan kuinka se oli vanhainkodissa, kun minun isäni oli siellä. Se oli hänen kaapissaan ja neuloin sitä usein, kun olin häntä katsomassa. Isäni kuoli tammikuussa 1990. Senjälkeen se oli silloin pari kertaa jossain mukana ja tein sitä. Kotona en neulonut sitä, koska iski kova ikävä. Sitten se jäi erään laatikon perälle, jossa se on ollut ihan unohduksissa. Nyt ajattelin tehdä sen valmiiksi ja rupesin innolla hommiin. Mutta kuinka kävikään. Nyt on niin pimeää, että päivälläkään valojen palaessa en nähnyt näitä pieniä värieroja. Suurennuslasilla tarkkaan katsoessa määrätystä suunnasta näkee, muttei sitten voi neuloa, kun pitää sitä suurennuslasia pitää kädessä, kun se asentokin on niin tärkeä. Nyt sitten vaan odotellaan kevättä ja valoisia päiviä. Sitten otetaan se uudestaan esille ja katsotaan ja toivotaan, että silloin näkisi riittävästi.



Kuvasta ei taida nähdä kuinka paljon se on kesken, mutta noin puolet on tehty. Yläosa on tekemättä ja siinä on kukissa haastetta, taivas on helponpaa.

Toivotan kaikille hyvää päivää, vaikka näyttää siltä ettei tänäänkään aurinko paista. Ja kaamea liukkaus vaan jatkuu............