Näin taas entisen työkaverini Eilan kaupassa. Olimme työkavereita joskus 60- luvulla ja ostin häneltä vaunut ja rattaat silloin kun Marketta syntyi. Olemme aina silloin tällöin nähneet ja muutaman sanan vaihtaneet. Mutta talvellakin minulla oli aina pipo päässä. Nyt huomasin hänet ja huusin hei. Hän sanoi, että oli katsonut minua aikaisemmin, mutta kun minulla oli uusi kampaus niin hän ajatteli, että en se ole minä vaan joku minun näköiseni. Sanoin siihen, että eikö olekin jo paljon kasvanut. Siitä hän tajusi, että se on ollut kaikki pois ja sairauden takia. Hän ei ollut tiennyt edes ensimmäistä kertaa kun minulla oli syöpä. Hän oli sitä mieltä, että minun tukkani on oikein kivan näköinen ja sopii minulle hyvin. Vielä erotessamme hän sanoi, että tukkani on tosi pirtsakan näköinen.

Kävin tänään yllättämässä Inkan,Liisan ja Ollin. Pyöräilin heille, kun Marketta oli iltavuorossa. Elisakin tuli koulusta. Henni oli retkellä Korkeasaaressa, joten häntä en nähnyt.

Huomenna lähden retkelle Reposaareen ja Olkiluotoon.