Olin eilen Pyynpäässä ja kun Elisa tuli töistä kotiin niin hän näki puun juurella oravanpoikasen. Me menimme Hennin ja Ollin kanssa myös ulos katsomaan. Inka ja Liisa jätettiin sisälle eteiseen. He olivat siitä harmissaan.

Siinä se söi jotain siemeniä eikä yhtään pelännyt meitä. En tiedä huomasiko se edes, että siinä oli eläviä olentoja. Me seisoimme ihan liikkumattomina ja puhuimme oikein hiljaa. Sitten se meni istumaan Ollin jalan päälle (Olli oli sukkasillaan) ja jonkun aikaa se istui siinä. Sitten se lähti hiljaa eteenpäin ja käveli minun jalkojeni väliin ja ihmetteli siinä, että mihin suuntaan lähtisi. Sitten se meni sellaisen laatikon alle ja otti siellä pienet torkut. Jatkoi taas matkaansa katsellen ympärilleen, että minne menisi. Kyllä se sitten taas puiden joukkoon lähti, mutta en tiedä pääsikö se kiipeämään pesäänsä, kun se oli niin pieni. Vaikka se oli pieni niin en olisi kuitenkaan uskonut, että tänä keväänä on poikanen jo niin iso.

Vielä paistaa aurinko kauniisti. Sadetta on kuitenkin tänään jo luvattu. Saa sitten nähdä.