Olen joskus talvella keksinyt, kun olimme Inkan ja Liisan kanssa, että me olemme sellainen kolmen kopla. Tänään porukka lähti aamulla Jyväskylään. Inka ja Liisa tuotiin jo puoli seitsemän aikoihin mummulaan. Vähän silmiäni raotin, kun Inka hyppäsi heti viereen ja Liisa hyppäsi nojatuoliin minun vaatteiden päälle. Nukahdinkin vielä vähän. Sitten nousimme kaikessa rauhassa aamupalalle. Menimme senjälkeen vielä huilaamaan. Minä tietysti luin ja mussukat nukkui koiranunta.

Kun sitten nousin joskus kymmenen aikoihin niin lähdimme lenkille. Liisa fanittaa kanalin rantoja. Nytkin sillä oli suora ja nopea meno sinnepäin. Nyt on osa rannasta lumen peitossa, mutta käy ne vanhat kadutkin. Meinasin tuolla kirkon toisella puolella mennä takaisin rantaan. Katsoin, että siinä on aika liukasta pienen matkaa, mutta sitten on ihan hyvää. Olin varovasti menossa siinä liukkaan kohdalla, kun Liisa huomasi oravan puussa ja mikä syöksy, ja sitten Inkakin huomasi ja yhdessä he sitten vetivät minua. Siinä oli lumen allla enemmän liukasta kuin luulin. Onneksi pysyin pystyssä, mutta menimme sitten takaisin kadulle. En vaan meinannut päästä siitä ylöspäin. Minulla olikin ollut tarkoituksena palata kadulle myöhemmin hyvästä paikasta. Senjälkeen kuljimme vain selvästi näkyviä hyviä paikkoja ja pysyimme suurimman osan jalkakäytävillä.

Saimme jo syötyä ja nyt huilaamme. Meinaamme tehdä vielä toisen lenkin kanalin rantaan (ihan turvallisille paikoille) ja kirkon luo. Aurinkokin paistaa niin kauniisti, eikä niin paljon tuullutkaan kuin viikolla.

Koirat haetaan vasta myöhään illalla tai taitaa olla jo yö silloin. Sisällä ne on aina samassa huoneessa kuin minäkin ja makailevat ja seuraavat tarkkaan mitä minä teen.

Näin kauniisti ne aina odottavat, kun vaatetan itseni ja lähdemme ulos. 

Inka%20ja%20Liisa%2028.7.2012-normal.jpg

Tehdään nyt lisäys edelliseen kirjoitukseen. Tulimme juuri lenkiltä eikä ollut lakannut tuulemasta. Yhtä paljon ja kylmästi tuuli kuin koko viikon. Nyt olimme Vanhan Rauman lämmitetyillä kaduilla ja sinne se tuuli sopi. Jalkakäytävät oli siellä sulana niin ettemme liukastelleetkaan.