Tänään olin jo senverran paremmassa kunnossa, että lähdin kauppaan ihan vain jotain pientä, hyvää ja kevyttä ostamaan. Kävi niin mukavasti, että näin siellä entisen työkaverini viime vuosituhannen seitsemänkymmentä- luvulta. Hänen nimensä on myös Marketta. Hän muutti silloin pois täältä ja en usko, että olen häntä sen jälkeen nähnytkään. Nyt hän on muuttanut takaisin ja meillä oli oikein kiva juttelutuokio. Ja halattiinkin jatkaessamme matkaa.

Tullessani kotiin näin pihalla toisessa rapussa asuvan Mirjan , jonka kanssa myös aina juttelemme. Nyt olemme nähneet viime kesän jälkeen hyvin vähän, kun minä olen ollut niiin kipeä ja hänen polvensa ja lonkkansa on leikattu. Meillä oli myös oikein mukava tuokio siinä ulkona.

Lähdin sitten vielä iltapäivällä hiukan ihan vaan ulos kävelemään. Kuinka sattuikin niin hienosti, että vastaan tuli entinen keskikoulukaverini Maija. Siis viime vuosituhannen viisi- kuusikymmentä- luvulta. Emme ole kovin montaa kertaa nähneet, kun hän lähti ensin jonnekin muualle Suomeen töihin ja sitten Afrikkaan lähetystyöhön. Hän muutti myös eläkkeelle jäämisensä jälkeen takaisin tänne. Minun piti ennen sairastumistani mennä hänen luonaan käymään, mutta en sitten kerinnyt. Nyt pitäisi sitten, kun vielä vähän voimistun niin mennä.

On se kumma, kun välillä menee vaikka kuinka kauan, ettei kauppareissullakaan näe ketään tuttua ja nyt näin monta harvinasta tuttavaa. Oikein piristi mieltä ja vieläkin ajattelee heidän kuulumisiaan.