Aina puseroa riisuessani ja vaatettaessani otan lasit pois ja lasken johonkin lähelle. Tällä viikolla yhtenä iltana kävi niin, etten löytänyt laseja vaikka kuinka hain. Ihmettelin, etä mihin ihmeeseen ne laskin ja kävin jo pesuhuoneessakin katsomassa, jos olisivat jääneet sinne. Katsoin vielä uudelleen pöydiltä ja lipaston päältä. Ei missään, on se kumma juttu. Sitten huomasin, että ne ovat päässäni. En ollutaan ottanut niitä pois.  Että silleen.

Minulla ei ole enää lankapuhelinta. Se oli hyvä silloin, kun jos kännykkä oli hukassa niin voi soittaa itselleen ja kuunteli missäpäin soi. Löysi hyvin kännykän. Nyt minulla on kaksi kännykkää ja ne ovat sellaisessa pienessä korissa, johon olen virkannut sisäpuolelle ja reunaan vähän, että kännyt ovat pehmeässä ja sitten siinä on vielä kuulokkeet, että jos tulee pitkä puhelu voin käyttää niitä. No se ei nyt kuulu tähän, mutta kun se kori on  hukassa niin joutuu joskus hakemaan paljon, kun ei voi soittaa. Mikä kumma siinä mahtaa olla, kun se ruvennut olemaan useammin hukassa kuin ennen.



Minä täällä vietän hiljaiseloa ja huilailen. Ulkona sateinen ja suhjuinen ilma jatkuu............