Tänään Marketta meni iltavuoroon, joten olimme  aamulla koirien kanssa lenkillä. Hänellä oli jotain asioita kaupungilla niin teimme lenkin keskikaupungilla ja Inka, Liisa ja minä odotimme ulkona kun Marketta kävi sisällä kaupoissa. Loppumatkalla kuljimme kanaalin rantaa ja minä sanoin siinä rappujen kohdalla, että koirat voisivat juoda kanaalista jos on jano. Inka tietenkin uteliaana meni heti alas katsomaan. Siinä sitten olikin rappuja myös vedenpinnan alapuolella ja Inka käveli sinne ja Marketta ei ehtinyt tehdä mitään kun Inka astui niin syvälle, että joutui uimaan. Pääsi sitten Marketan auttamana takaisin rappusille. Kyllä oli raukka surkean, tosi surkean näköinen..........ja minä en voinut muuta kuin nauraa makeasti. Parhaimman ja uskolllisimman ystäväni vahingolle nauran, kyllä olen kamala ja raadollinen.  Hyi minua!