Lähdin aamulla seitsemän jälkeen Poriin solumyrkkyyn eli hienosti sanottuna sytostaattihoitoon. Kahdeksalta alkoi homma ja esilääkityksen tiputus kesti noin tunnin. Sitten vaihdettiin ensimmäinen lääke, jonka tiputus kestää kolme tuntia ja senjälkeen toinen lääke, jonka tiputus kestää tunnin. Sitten vielä lopputiputus ja homma selvä. Kotiinlähtö puoli kolmen aikaan. Näin siis viime kerralla, mutta nyt kävi toisin. Ensimmäisen eli kolmen tunnin lääkettä ehdittiin antaa vain 20 minuttia, kun sain voimakkaan allergisen reaktion. Jalkoja alkoi pistellä oikein kovin. Molemman jalkapohjat ja päältä varpaannivelten yäpuolelta noin viiden sentin levyiseltä alueelta pistelivät oikein kovin. Aloin hieromaan niitä ja kohta hoitaja tuli kysymään vointia. Hän oli seurannut minua jo jonkin aikaa, kun olin yhtäkkiä kuulemma tulin ihan tulipunaiseksi. Sen lisäksi minua vielä ahdisti kovin. Hän mittasi verenpaineen ja lukemat olivat nousseet alkumittauksesta aika tavalla. Hoito lopetettiin siihen ja laitettiin nestepullosta nestettä tippumaan. Hoitaja soitti lääkärin katsomaan minua. He miettivät hiukan, että täytyykö siirtää osastolle, mutta kohtaus alkoi kuitenkin vähitellen helpottaa. Kotiin lähdin vähän yli kaksitoista. Viime viikolla hoito siirretettin täksi viikoksi eikä onnistunut nytkään. Ensi viikolla yritetään toisella lääkkeellä, saa sitten nähdä kuinka käy. Kotona nukahdin ja heräsin siihen, että minua pyörrytti ja oli sellainen olo, että kaadun. Mikä oli ihan mahdottomuus, koska makasin liikkumattomana sängyssä, mutta siltä vaan tuntui. Sitten tuli vielä muutenkin huono olo ja se kesti noin tunnin, mutta meni sitten ohi. Väsynyt olen ollut koko loppupäivän. En jaksanut edes käydä ulkona, vaikka oli tosi hieno ilma.

Juha tuli minua katsomaan. Sitten tulivat vielä Henni ja Inka. Juha ja Henni istuivat ja oli kiva jutella ja kuunnella toisten juttuja. Inka tietenkin makasi minun vieressäni sängyssä.