Eilinen päivä meni mukavasti. Koirat pitivät minulle tosi läheistä seuraa koko ajan. (Olivat siis rapsutusläheisyydessä.) Päivällä söimme uusia perunoita ja sipulisilakkaa. Iltapäivällä Olli innostui leipomaan suklaamuffinseja. Samalla kun uuni oli lämpimänä niin Marketta teki omenaviinereitä. Sai sitten pakasteesta pois taikinapaketin, kun pian tulee mansikoita. Iltapäiväkahvin söin sitten kahden suklaamuffinsin kanssa. Oli niin hyvää, että piti ottaa toinenkin. Viineriä en sitten enää jaksanut, mutta sain niitä mukaani kotiin. Illalla vielä grillasimme pihalla makkaraa ja leipää.

Aamulla oli niin kaunis ilma ja olin aika hyvässä kunnossa niin ajattelin toteuttaa suunnittelemani urakan. Monnassa käynti pyörällä. Sinne on matkaa 5 kilometriä, eli se on nykyiselle kunnolleni suuri urakka. Siis yhteensä 10 kilometriä. Otin mukaan 2 dl mustikkakeittopurkin. Se oli hyvä pillillä juoda huilatessani hautausmaan penkillä.

Mennessä sattui aika pöhkö juttu. Minä mestarieksyjä menin liian aikaisin tienalituspaikasta ja tulin jonkun pellolle. Ei siitä tullut kuin pari-kolmesataa metriä lisää polkemista ja tiesin kuitenkin koko ajan missä olin. Siitä vain takaisin tien toiselle puolelle ja eteenpäin seuraavaan alituspaikkaan. En kehtaa kenellekään kertoa, että eksyin Monnaan mennessä. Ei helpompaa reitttiä ole ja olen ollut siellä kymmeniä kertoja. Voi-voi mummu parka.

Olen ollut jo suihkussa ja syönyt ja senjälkeen huilatessani taisin nukkuakin puolisen tuntia. Nyt meinaan mennä juomaan kahvia omenaviinerin kera. Nam- nam.

Nyt on kaikki paikat niin kankeina, etten meinaa päästä mihinkään liikkeelle ja selkäkin vihoittelee. Katsotaan miltä tuntuu huomenna. Sitten nähdään uusinko urakkani vielä tänä kesänä.