Tänään oli ensimmäiset tutkimukset Porin sairaalassa. Aamulla sain ainoastaan ottaa verenpainelääkkeen ja juoda sen kanssa puoli lasillista vettä. Aika komea aamupala. Lähdin puoli seitsemän autossa. Ensin kävin sydänfilmissä ja labrassa. Sitten keuhko-polin hoitajan vastaanotolla. Ja sen jälkeen sitten se kamaluuden kamaluus eli keuhkotähystys. Se ei olisi ollut ihan niin paha jos minua ei olisi yskittänyt niin paljon. Puoli tuntia ennen annettiin esilääkitys, jonka tehtävänä oli laajentaa keukoputkia. Sitten se alkoi nielun puuduttamisella. Siinä hoitaja veti kielestä ja lääkäri suihkutti kamalan makuista kitkerää puudutusainetta pari kertaa kurkkuun. Siinä jo minua yskitti. Kuinka olisi voinut olla yskittämättä, kun kotonakin hyvin usein yskittää vaikkei mitään tehdä. Sitten laitettiin se putki keuhkoihin. Hoitaja veti kielestä ja lääkäri otti eri puolilta koepaloja ja toinen hoitaja sanoi melkein koko ajan älä yski, niele ja hengitä suun kautta rauhallisesti, niin ei yskitä niin paljon. Yritin kaikkeni ja vähän sain autettua asiaa, mutta paljon kuitenkin yskin. Saatiin sieltä kuitenkin kaikki tärkeimmät palat otettua, jos en olisi yskinyt niin paljon olisi otettu vielä enemmän koepaloja. Telkkariruudusta lääkäri näki, että oikein keuhkon alareuna on pahoin tulehtunut ja oikein punainen ja se kasvain on runsaat neljä senttiä läpimitaltaan. Kyllä he kaikki lopuksi kehuivat minua, että selvisin hienosti ja että ei sille mitään voi toista vaan yskittä enemmän kuin toista. Sitten minut vietiin sinne tarkkailuhuoneeseen petille maata pariksi tunniksi, jonka se puudutus kestää. Sielläkin yskin paljon, mutta hoitaja antoi laukustani sen helpottavan hengitettävän lääkkeen. Vähän se auttoi, muttei kovin paljon. Toinen hoitaja tuli kysymään olenko ottanut sitä koskaan kahta kertaa peräkkäin. En ole ottanut, mutta hän sanoi että nyt voisi ottaa ettei kurkku ärsyynny oikein pahaksi, ettei siitä muuta vahinkoa ole kuin kädet voivat ruveta vapisemaan. No se tuplalääkitys auttoikin ja nukahdinkin. Sanoin hoitajalle, että taisin nukahtaa. Hän sanoi nauraen, että kyllä nukahdin, sen kuuli hengityksestä. Kuinkahan kamalasti kuorsasin puudutetun kurkkuni kanssa. Pari tuntia oli kulunut ja sitten heidän piti varmistaa, että juoma ja ruoka menee oikein alas eikä väärään kurkkuun. Ensin sain Trippiä, koska kylmallä on parempi aloittaa. Sen meni hyvin niin sitten sain kupin kahvia ja voileivän. Syöminen  kävi aika hitaasti, mutta muuten ihan hyvin niin sain luvan lähteä kotiin.  Kotiin tulin kahden aikaan ja olin ihan poikki.  Rankka päivä sairaalassa ja kesän lämpöennätys, yli kolmekymmentä astetta varjossa.