Henni soitti ja kysyi voiko hän tulla Inkan kanssa meille. Tottakai, mikäs sen kivanpaa.  Niinpä han laittoi Inkan pyörän koriin ja polki  luokseni. Inka oli ihan tuplainnoissaan nähdessään minut. Tuntui, että Inka oikein itki ilosta, koska ei yleensä mitään vinkumista kuuluu tervetulotoivotuksiin. Minä makailin sängyssä Inka vieressäni ja Henni istui tuolilla ja juttelimme. Välillä Henni oli koneella, mutta samalla voi myös jutella. Kun Marketta pääsi töistä niin Henni ja Inka lähtivät samaa matkaa kotiin. Inka sai juosta Marketan kanssa. Ilta meni tosi mukavasti.

Inka ja minä huilailemme

Olen tänään pärjännyt eka kertaa yhdellä kipulääkkeellä. Edistystä.