Minulla on pari sellaista joulujuttua, jotka ovat olleet lapsuudesta saakka esillä aina jouluna. Toinen on kynttilkellot. Muistan kuinka kauppaan tuli joulutavararoita ja minä ihailin usein sitä pakkausta, voi olla että joka päivä ja monta kertaakin päivässä. 



Siinä oli vain yksi paha juttu, hinta. Se maksoi paljon. Siellä se hinta on laatikon pohjassa isäni tekemillä numeroilla. Siis 700 markkaa. Se oli silloin suuri summa, en sitä varmaan koskaan saisi.



Olin silloin ensimmäisellä luokalla koulussa ja meillä oli sellainen vanha ja ankara opettaja, joka oli jo eläkkeellä, mutta kun silloin oli kova pula opettajista niin hänkin oli pyydetty jatkamaan opettamista.   
Hän oli pyytänyt äidiltäni, että minä veisin joka päivä hänen postinsa kouluun mennessäni. Ilmeisesti sentakia sain opettajaltani joululahjaksi 500 markkaa. 
Se ei kuitenkaan riittänyt, että olisin voinut ostaa enkelikelloa. Mutta voi ihanuuden ihanuus. Äitini maksoi puuttuvan osan ja sain kynttiläkellon itselleni jouluksi.



Se on ollut minulla jo kuusikymmentä vuotta ja joka joulu esillä. On hienoa katsella varjojen leikkiä katossa, kun se pyörii ja muuten on huone hämäränä ja samalla kuunnella kivaa kilkutusta myös.
Voisi leikillisesti sanoa, että olen käyttänyt ensimmäiset palkkarahani siihen. 

Toinen on pieni tonttu. Se on vielä hiukan vanhempi. Sain sen kaupan joulujuhlissa.
Joulujuhlat pidettiin joka vuosi Nuorisoseurantalolla ja sinne oli kutsuttu koko henkilökunta perheineen. Silloin  ei työnantaja antanut mitään joululahjoja, mutta joulupukki tuli sinne. Jokainen sai viedä sinne paketin jos halusi antaa jotakin jollekin, esim. työkaverilleen tai lapsilleen. Lahjoja kertyi aika paljon jaettavaksi. Pari sellaista isoa (en tiedä mikä olisi oikea nimi) pärekoria. Siis sellaisia niin isoja joissa maataloissa vietiin karjalle heiniä. Yhtenä vuonna pukki kysyi lopuksi haluaisiko joku tulla kyytiin ja hän vetäisi korissa. Minä olin valmis menemään, muttei sitten kukaan muu tullutkaan. Taisi tulla paljon lujemmet kyydit, kun olin yksin korissa. Pukki juoksi ympäri salia ja minä nauroin. Se oli hauskaa.
Yhtenä vuonna minä sain pienen paketin ja siellä oli suloinen pieni tonttu. Se on myös joka joulu esillä. Sen naama on ajan saatossa tummunut. Uutena se oli vaaleaihoinen ja punaposkinen.



Tässä vielä molemmat joulujutut samassa kuvassa.



Minun ihana enkelikelloni ja suloinen pieni joulutonttuni. Eikä muut niiden arvoa ymmärrä.