Nyt on lukuinnostus menossa. Taitaa johtua mielenkiintoisista kirjoista. Sain juuri luettua kirjan, jonka ovat kirjoittaneet Diana Webster & Victoria Webster. Kirjan nimi on "Niin monta Mount Everestä". Kirjaa kertoo Victoriasta, joka sai synnytyksessä vamman. Se haittasi hänen puhettaan ja liikkumistaankin. Eli ihmiset näkivät vamman ja kohtelivat (aika usein) niinkuin hän ei olisi ymmärtänytkään asioita. Hän oli kuitenkin erittäin älykäs. 11-vuotiaana hänelle tuli haave, että hänestä tulee lääkäri. Hän toteutti haaveensa, mutta oli se niin rankkaa, ettei monikaan "terve" olisi siihen pystynyt. Kirja on totta ja äiti kertoo alussa Victorian elämää syntymästä ylioppilaaksi saakka ja sitten Victoria siitä eteenpäin. Se on erittäin sujuvasti ja mielenkiintoisesti kerrottu.

Nyt luen kirjaa "Harmaat pantterit". Se on Pirkko-Liisa Perttulan kirjoittama ja on niin hauska, että taidan välillä yksin nauraakin. Laitan tähän muutaman esimerkin:

- Sanotaan, että ihminen on niin nuori kuin hän tuntee olevansa. Masentavaa?

- Mummo tuli lääkäriin ja sanoi:"Olen purrut itseäni takapuoleen." Lääkäri kysyi:"Miten se on mahdollista?"  Mummu vastasi:"Istuin tekohampaitteni päälle."

- Korjaaja tuli vanhan parin luo korjaamaan televisiota. Ovella vastassa oli talon isäntä, joka totesi:"TV toimii nyt mainiosti."  Korjaaja:"Niinkö?"  Siihen pappa:" Huomasin vaimoni kanssa, että silmälasimme olivat vaihtuneet."

- Voit teeskennellä, ettet kuule mitään, mitä et halua kuulla.

- Et pelkää enää kuolevasi nuorena.

- Hyvä muisti on sellainen, joka ei muista eilisen harmeja.

- Miksi kantaa huolta huomisesta, kun tänäänkin voi tapahtua vaikka mitään?

Näillä eväillä siis taas uuteen päivään. Toivotan hyvää päivää, vaikka täällä ainakin sataa ja on synkkää.