Kyllä se maanantaikin  voi joskus tuntua ihan mukavalta. Herätessä jo tunsin, että on ihan hyvä olo. Tuli heti mieleen, että menen CC:hen. CC alkaa jo kahdeltatoista, joten silloin on vähän erilainen aamupäivä. Juhakin tulla pöffätti kymmenen jälkeen. Hänkin tuli sitten sinne. Ei meinannut ensin tulla vaan lupasi lähteä sitten kotiin, kun minä lähden sinne. Minulla oli vadelmakiisseliä ja sanoin leikilläni, että en tarjoa sitä jos hän ei tule Cafè Caritakseen. Oli kuulemma niin hyvän näköistä, että hän lupasi tulla. Kyllä se kiristäminen joskus kannattaa.

Juha tuli sitten vielä meille sieltä ja keitin meille perunoita. Minulla oli pakkasessa jauhelihapihvejä, joten lämmitin niitä. Ja lämmittämisestä puheen ollen niin lämmitin sitten vielä saunankin. Ja senjälkeen sitten saunakahvit. Puoli kuuden bussilla hän sitten lähti kotiin. Illan olen sitten vaan ihan huilannut. 

Minulla oli kiva yllätys kun tulin kotiin CC:stä. Sinä aikana oli tullut posti ja siinä oli kirjekuori ja enkä tuntenut käsialasta, että keneltä olisi tullut. Se oli vielä aika paksukin. Äkkiä avaamaan ja se oli Jormalta. Viime talvena hänen äitinsä Sylvi kuoli. Olin hänen hautajaisissaan ja kirjeessä oli  5 kuvaa hautajaisista. Sylvi ja minä olimme pitkäaikaisia naapureita ja ystäviä. Kuvat ovat kiva muisto Sylvistä. Illalla soitin sitten Jormalle ja kiitin kuvista. Hän sanoikin, että äiti aina niin tykkäsi valokuvista, että olisi varmaan mielissään, kun hän lähetti kuvia hautajaisista ystäville. Olen samaa mieltä. Kyllä Sylvi minullekin aina uudet kuvansa näytti.

Aurinko on paistanut kauniisti koko päivän ja olo on hyvä. Kyllä silloin sitten mukavaa on.