Näin tänään yhden minun Tipulan luokkakavereistani, jonka kanssa olin silloin aika paljon mutta emme työssäoloaikana ole olleet missään tekemisissä, hän oli töissä suurimman osan ajasta Afrikassa. Muutama vuosi sitten hän jäi eläkkeelle ja muutti tänne takaisin. Olemme joskus aina nähneet ja hän on kutsunut minut aina kylään. Pari vuotta sitten kerran soitin mennäkseni, mutta silloin hänelle ei sopinut. Olen lehdestä nähnyt, että hän on joskus päivystäjänä Fransiscus-talossa. Se on siis torin varrella ja auki 4 tuntia päivässä ja tarkoitus on, että seurakuntalaiset poikkeavat sisään, voivat jutella ja juoda kahvia ja joskus siellä on jotain ohjelmaakin. Tänään hän oli siellä ja minä sain ajatuksen, että menen sinne häntä katsomaan. Sen voi tehdä ihan noin vain päähänpistosta ja matka sinne on minulla tosi lyhyt, lyhyempikin kuin hänelle kotiin olisi. Hän oli oikein iloinen, kun näin yllätin hänet ja olin siellä melkein tunnin eikä ketään muuta käynyt koko aikana. Niinpä meillä oli oikein mukava tuokio siellä. Olen oikein iloinen, että tuli mentyä.