Aamulla tuli mieleeni se, kun töissä ollessa suunnitteli, että sitten kun jään eläkkeelle niin sitten matkustan. No se eläkkeelle jääminenkään ei mennyt niin kuin luulin. Tulivat ne lama-ajat ja pankki myytiin.  Siinä sitten jouduin työttömäksi. Suoritin ensi töikseni puolen vuoden ATK-kurssin ja sain hyvän todistuksen ja ATK-ajokortin. Vakituista työpaikkaa ei sen ikäisenä enää saanut, mutta sain paljon tuurauksia ja tosi kivoissa paikoissa ja kivojen työkavereiden kanssa.  Siinä oli kuitenkin sellainen juttu, että ne tuuraukset tulivat usein yllättäen. Ei siinä kannattanut lähteä matkoille.

Kuusi ja puoli vuotta sitten minulta leikattiin ensimmäisen kerran syöpä. Sen leikkauksen ja sädehoidon jälkiseurauksena minun joku vatsahermoni viottui ja vatsani on ollut aika hankala. Jotain pikkureissuja on tullut tehtyä, muttei mihinkään etelään ole voinut lähteä.

Viime kesäisen leikkauksen ja sen jälkeen annettujen solumyrkkyjen jälkeen olen vielä aika heikossa kunnossa. En voi edes nyt niitä lyhyempiä matkoja suunnitella.

Joskus välillä vähän harmittaa, mutta onneksi pärjään kuitenkin kotona toisten auttamana näinkin  hyvin. Ja kyllä kuntoni on koko ajan parempaan suuntaan menossa. Ihan hyvä minulla on täällä olla. Tänäänkin olen syönyt hyvin ja nyt on jo ruokakin maittanut, mikä on hyvä asia sekin. Taidan tästä pian lähteä juomaan kahvia ja otan jotain hyvää sen kanssa.

Ja sitten on paljon hyvää kirjallisuutta ja hyviä ristikkolehtiä. Ja pystyn jo kutomaankin.

Tämän mietiskelyn lopputuloksena voin nyt sanoa, että ollaan vaan tyytyväisiä, kyllä moni asia on hyvin.

Ps. Pääsen paljon helpommalla, kun ei tarvitse pakata ja lähteä minnekään.