Olen lukenut taas oikein koskettavan ja ajatuksia antavan kirjan. Sen on kirjoittanut Helga Weiss ja se on nimeltään "Helgan päiväkirja, nuorena tyttönä keskitysleirissä". Se on siis ihan totta tämä kirja. Helga on syntynyt vuonna 1929 ja vuonna 1941 hän vietiin vanhempiensa kanssa keskitysleiriin. Ensin Tereziniin ja sitten myöhemmin Auschwitziin. Hänen isänsä tapettiin siellä, mutta Helga ja äiti selvisivät hengissä. Siellä on ollut järkyttävää. Olen lukenut aikaisemmin Anne Frankin päiväkirjan ja muitakin  ja kaikilla on ollut samanlaisia kärsimyksiä ja kidutuksia. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että sellaisten kärsimysten jälkeen pystyy elämään normaalia elämää. He ovat vahvoja ihmisiä. Sota-aika on ollut kaikille kamalaa, mutta kyllä juutalaiset ovat joutuneet vielä paljon kamalampiin kärsimyksiin. 

Suomessakin valitetaan paljon monista asioista, mutta kyllä meillä on kaikki kuitenkin hyvin. Meillä on ruokaa niin ettei aina tiedä mitä ostaisi ja on lämpimät asunnot. Ei ole pulaa vaatteista. Jos ei saa töitä niin saa työttömyyskorvausta. Kela maksaa osan lääkkeistä ja terveyskeskuksen vuosimaksu ei kovin suuri ole. Ja paljon muita hyviä asioita.

Ja tänään on taas aurinkokin paistanut ja lumet ovat aika paljon sulaneet. Odotetaan hyvällä mielellä kevään tuloa.