Luin Sara Gruenin kirjoittaman kirjan "Apinatalo". Se oli aika mielenkiintoinen. Siinä kerrotaan bonoboista. Se on apinalaji, josta en ollut ennen kuullutkaan. Kirjassa apinoiden talo räjäytetään ja hoitaja loukkaantuu. Siinä on siis jännitystä, mutta myös oikeaa tietoa eläintutkimuksista on todella paljon.
Olen lukenut myös yhden runokirjan. En yleensä lue runoja, mutta tämä on laitilalaisen Oili Vainio kirjoittama tällä lounaismurteella. Ovat lisäksi myös hauskoja. Kirjan nimi on: "Se punane lank". Siinä on yksi runo, joka voisi kertoa minustakin. Kirjoitan sen tähän.
Mummutoine
Ossank joskus
ol mummu,
mää,
mummuttomaks syntynny?
Mummu malli puuttu.
Millai kärei piretä?
Sylis?
Toiste käres?
Ain taikinoit
sormen päis?
Millai sanoi käytetä?
Pehmiöi?
Kehuvi?
Oikkiaha ojentavi?
Millai olla olemas?
Eten puutt liikka.
Tärkkiän ja rakkan.
Salaisuuksitte jakajan.
Meijä oma mummu.
Mult mummu malli puuttu.
Semmoinen se oli. Minullakaan ei ole koskaan ollut mummua eikä pappaa kummaltakaan puolelta. He ovat kaikki kuolleet ennekuin minä olen syntynyt. Silloin kun Marketta oli pieni niin silloin oikein ymmärsin, että se on ollut iso puute kun ei ole ollut isovanhempia. Onneksi Marketalla oli. Samassa kirjassa on toinen runo, jota lukiessa tuli mieleen, että se on ihan kuin Juhasta kirjoitettu. Kirjoitan senkin tähän.
Yks miäs
Jees, jees
sano yks miäs.
Jees, jees
nyäkkä ja nauraki.
Jees, jees
mut ei lainka
ossa sanno
mitä äske juur kuul.
Juu, juu
sano yks miäs.
Juu, juu
nyäkkä ja hekottele.
Juu, juu
mut ei ossa
lainkan tekki
mitä just äske
neuvotti.
Kommentit