Luin Sara Gruenin kirjoittaman kirjan "Apinatalo". Se oli aika mielenkiintoinen. Siinä kerrotaan bonoboista. Se on apinalaji, josta en ollut ennen kuullutkaan. Kirjassa apinoiden talo räjäytetään ja hoitaja loukkaantuu. Siinä on siis jännitystä, mutta myös oikeaa tietoa eläintutkimuksista on todella paljon.

Olen lukenut myös yhden runokirjan. En yleensä lue runoja, mutta tämä on laitilalaisen Oili Vainio kirjoittama tällä lounaismurteella. Ovat lisäksi myös hauskoja. Kirjan nimi on: "Se punane lank". Siinä on yksi runo, joka voisi kertoa minustakin. Kirjoitan sen tähän.

Mummutoine

Ossank joskus

ol mummu,

mää,

mummuttomaks syntynny?

Mummu malli puuttu.

Millai kärei piretä?

Sylis?

Toiste käres?

Ain taikinoit

sormen päis?

Millai sanoi käytetä?

Pehmiöi?

Kehuvi?

Oikkiaha ojentavi?

Millai olla olemas?

Eten puutt liikka.

Tärkkiän ja rakkan.

Salaisuuksitte jakajan.

Meijä oma mummu.

Mult mummu malli puuttu.

Semmoinen se oli. Minullakaan ei ole koskaan ollut mummua eikä pappaa kummaltakaan puolelta. He ovat kaikki kuolleet ennekuin minä olen syntynyt. Silloin kun Marketta oli pieni niin silloin oikein ymmärsin, että se on ollut iso puute kun ei ole ollut isovanhempia. Onneksi Marketalla oli. Samassa kirjassa on toinen runo, jota lukiessa tuli mieleen, että se on ihan kuin Juhasta kirjoitettu. Kirjoitan senkin tähän.

Yks miäs

Jees, jees

sano yks miäs.

Jees, jees

nyäkkä ja nauraki.

Jees, jees

mut ei lainka

ossa sanno

mitä äske juur kuul.

Juu, juu

sano yks miäs.

Juu, juu

nyäkkä ja hekottele.

Juu, juu

mut ei ossa

lainkan tekki

mitä just äske

neuvotti.