Kerron nyt ensin eilisestä senverran, kun ovikello soi ja luulin siellä olevan tässä talossa asuvan tuttavani. Menin avaamaan ja siellä olikin vieras partainen mies. Pelästyin ja meinasin jo sanoa, etten osta mitään ja vetää oven kiinni. No onneksi hän ehti sanomaan asiansa ennen sitä. Hän tulisi mittaamaan yhden ikkunan mitat. Meidän taloon vaihdetaan uudet ikkunat ja parvekkeen ovet. Keskiviikona on käyty mittaamassa ikkunoita, mutten ollut silloin kotona, etten ollut häntä ennen nähnyt. Hänellä oli takissaan firman nimikin. Hän oli ruvennut viemään tietokoneelle näitä mittoja ja oli tullut yhden ikkunakoon kanssa epävarmaksi, että oliko sen mitat hänellä oikein. Kyllä se oli. Ihan mukavasti meillä sujui ja samalla kuulin, että heillä on tarkoitus päästä alkamaan vaihdot toukokuun puolessa välissä. Tiedän nyt sitten senkin. Ja sekin selvisi, että rullaverhoja ei tarvitse irroittaa paitsi yksi, joka on makuuhuoneen parvekkeen ovessa.

Eilen näin kaupassa taas Kirstin. Hän on entisiä työtovereitani. Hän on myös sellainen, jonka kanssa puhelemme molempien oikeat kuulumiset. 

Tänään näin taas pitkästä aikaa Aulin. Nykyisin näemme hyvin harvakseltaan toisiamme ja yleensä aina kaupassa. Nyt meillä ei kummallakaan ollut mitään kiirettä ja ehdimme oikein kunnolla juttelemaan kuulumisiamme. Auli oli parikymmentä vuotta vetäjänä lähimmäispalvelupiirissämme, mutta on nyt ollut kolmisen vuotta eläkkeellä. Hän on sellainen tuttava, että kun näemme toisemme niin puhelemme oikeita asioita eikä ilmoista tai muuta sellaista. Sekin on hienoa, että toisten kanssa säilyy sellainen tuntuma, että pitkät väliajat ei haittaa vaan juttu luistaa sujuvasti.

Edelleen aurinko paistaa oikein kauniisti, mutta on hyvin kylmä tuuli.