Olen saanut äidiltäni lokakuussa 1952 muistoksi tälläisen kipsitaulun. Se on minulla ollut koko ajan seinällä. Nyt se on makuuhuoneessani.

IMG_1846.jpg

Se on ostettu Porista. Äitini oli silloin aika kauan siellä sairaalassa, kun hänelle tehtiin iso leikkaus. Hän oli sairaalassa jotain kaksi- kolme viikkoa ja senjälkeen oli vielä tarkastusreissuja sairaalaan. Jollain niillä kerroilla se on sieltä ostettu.

Tällä taululla on iso tunnearvo minulle ja tänään kun katsoin sitä niin tuli mieleen monta asiaa tältäkin syksyltä.

Mm. tälläinen: Olin silloin eka luokalla koulussa ja meillä oli kissa nimeltään Tipsu. Aamulla kun lähdin kouluun Tipsu saattoi minut Lapijoen sillan pieleen ja istui siinä odottamassa minua, kun tulin koulusta kotiin. Taisi meillä molemmilla olla yhtä kova ikävä äitiä. Kun sitten luin tai piirtelin niin Tipsu istui minun vieressäni tai sylissäni koko ajan. Sitten kun äiti pääsi kotiin niin Tipsu oli monta päivää minun äitini vieressä sängyssä, kun äitini joutui vielä huilaamaan. Kovalla kiireellä Tipsu juosten kävi ulkona toimittamassa asiansa päivällä ja lujaa vauhtia takaisin sänkyyn äidin viereen.