Siitä on nyt kuukausi aikaa, kun Kerttu sai lievän aivoinfarktin ja joutui sairaalaan. Välillä hänellä on parempia päiviä ja välillä hän on hyvin huonona. Ja kunto vaihtelee hyvin nopasti ja aivan laidasta laitaan. Tänään lähdin häntä katsomaan. Menin bussilla ja Aimo tuli linja-autoasemalle vastaan. Yhdessä sitten menimme sairaalaan. Nyt Kerttu oli hyvin heikossa kunnossa, nukkui suurimman osan ajasta. Mutta kyllä hän tunnisti ja oli iloisen näköinen. Hän otti myös kädestä kiinni ja silitti. Yritti puhua muttei sanoista mitään selvää saanut. Hoitaja kertoi Aimolle, ettei ruoka ollut yhtään maistunut. Tippaletku hänellä nytkin oli. Se oli sellainen surullinen matka, mutta olen kuitenkin siitä mielissäni, että tuli lähdettyä katsomaan.