Kirjastotäti toi viime viikolla minulle lainaksi kolme Mari Jungstedtin kirjaa. "Aamun hämärissä", "Kevään kalpeudessa" ja Hiljaisuuden hinta". Kun tietsikkakaan ei viikonloppuna toiminut niin tuli luettua tavallista enemmän, ja näihin kirjoihin jää koukkuun, on ne niin jänniä. Sain viikonloppuna luetteua ensimmäisen ja eilen sain toisen loppuun. Nyt aamulla aloitin Hiljaisuuden hinnan.
Jungstedtin kirjoissa on päähenkilöinä samoja poliiseja ja lehtimies ja -kuvaaja ja perheet. Se tekee kivammaksi, kun on tutut henkilöt vieraiden lisäksi. Hyvin hän saa jännityksen pysymään loppuun asti. Sekin on kivaa, kun poliisitkin miettii välillä omia perhejuttujaan ja ihan tavallisia asioita.
Pidän myös siitä, kun näissä kirjoissa on lyhyet luvut. Niitä on helppo lukea vaikka ruuanlaiton aikana. Joku todellinen kirjakriitikko varmaan kauhistuisi edellistä mielipidettä, mutta totta se on.