Taas on sunnuntai illassa. Olin tänään vähän pyöräilemässä. Sellainen 2,5 km, ettei pitkä matka mutta vähän kuitenkin niinkuin totuttelua. Huomenna pitäisi pyöräillä Lomakodille, kun siellä on lahimmäispalvelulaisten virkistyspäivä. Siinä tulee pyöräiltyä yli 4 kilometriä sinne ja sama takaisin eli noin 9 kilometriä. Se on minulle paljon.

Meinasin tyhjentää vanhasta kamerasta kuvat koneelle, mutta en onnistunut. En tiedä teinkö jotain itse väärin tai temppuileeko kamera. Epäilen enemmän itseäni. En uudesta yrittänytkään, etten riko sitä. Pyydän apua ja neuvoja viisaammilta.

Nyt on niin kivan näköistä, kun aurinko paistaa kauniisti ja puut ja pensaat ovat jo täydessä lehdessä.

Eilen oli oikein kipeä koko päivän, en tehnyt muuta kuin makasin. Tänään on jo ihan erilainen olo. Marketta soitti aamupäivällä, että hän on menossa viemään Ollia stadionille jalkapalloon ja voisi samalla tuoda minulle ruokaa ja Inkan seurakseni. Molemmat ehdotukset sopivat minulle. Ruoka oli jotain nauhamakaronia ja pekonia, en tiedä mitä muuta oli joukossa, mutta se oli oikein suussasulavan hyvää. Sitten tietysti otimme Inkan kanssa oikein hyvät ruokalevot.

Olin jo niin hyvässä kunnossa, että otin käsiteltäväksi yhdestä kaapista ylimmän hyllyn. Sille en ole tehnyt mitään vuosiin. Siellä takana on sellaisia tavaroita, joita en usein tarvitse (enkä tarvitessa muista jos siellä olisi) ja etureunassa on jotain huiveja, joita käytän hyvin harvoin. Siellä oli mm. joku sähköjuttu, josta minulla ei ole mitään käsitystä, mikä se on enkä muista koskaan nähneeni. Vaikka minä sen sinne olen laittanut. Sitten löysin jotain sellaista, että nauru tuli kun näin. Siellä oli tutti. Se on joskus lykätty sinne siinä vaiheessa kun tutista on vierotettu, mutten ole laittanut kokonaan pois, jos tulisi oikein vaikeaa. Ei ole tullut ja sinne se on unohtunut. En enää muista kenen muksun se oli. Jos se olisi Ollin niin hänkin täyttää jo kesällä 11 vuotta. Epäilen kuitenkin Elisaa, hän oli nimittäin pienenä eniten minun luonani. No hän täytti loppuvuonna 18 vuotta. Kauan on jokatapauksessa ollut. Taas tuli todistetuksi, ett pitäisi käydä kaikki kaapit läpi vaikkeivat ne noin kauan ole olleet siivoomatta ja järjestelemättä. Viime sunnuntaina luki kalenterissani: "Tekemätön työ rasittaa eniten". Menisiköhän väsymykseni ohi..... väsyttää kyllä ajatuskin siivoamisesta.

Marketta unohti sopivasti Inkan meille. Soitto sitten kotoa, että haittaako. Ei haitannut, olimme molemmat mielissämme. Marketta lähti jonkun ajan kuluttua Vuorelan puutarhalta ostamaan kukkia.  Minäkin halusin lähteä ajelemaan, niinpä hän otti meidät kyytiin mennessään. Menin sieltä heille ja ajattelin kävellä kotiin jonkin ajan kuluttua, mutta sitten hän istuttaessaan huomasi, että olisi tarvinnut ostaa muutama kukkanen enemmän ja lähti uudestaan ja minä ja Inka tietysti mukaan. Sitten jäin sitten takaisin tullessa kotiin.

Tänään on ollut kaunis aurinkoinen päivä. Mittarissa on nyt 16 astetta lämmintä.

Minulla on flunssainen olo. Tiistaina olin Porissa hautajaisissa. Siunaus tapahtui Käppärän hautausmaan pienessä kappelissa. Siellä oli Kertun toivomuksen mukaisesti mukana vain kaikkein läheisimmät. Aimon luona juotiin kahvit ja minä olin Aimon luona niin, että tulin vasta illalla kotiin. Vähän sen jälkeen alkoi kurkkua kutiamaan ja ajattelin, että olenko niin arka etten kestä auton vetoakaan. Heräsin yöllä vaikka kuinka monta kertaa. Aamulla kuulin, että Marketalla oli alkanut myös kurkkukipu illalla. Sitten laitoimme syyn Ollin niskoille. Hän oli viime viikolla kipeä ja varmaan saimme häneltä tartunnan. Nyt on sitten nuha, kurkku kipeä ja ihan tokkurainen olo ja Marketalla on myös kuumetta. Ilmakin on nyt sateinen ja synkkä. Ihan kurjaa.

Eilen tuli viralliset tiedot uusista ylioppilaista. Ei voi enää Elisaakaan kiusoitella, kun on mustaa valkoisella.

Lainasin kirjastosta pari äänikirjaa. Niitä on mukava kuunnella samalla, kun tekee jotain muuta. Ne pitää olla siis ihan kevyttä ja mielellään hömppää. Anni Polva on sopiva kirjailija tälläiseen. Sain ekan kuunneltua. Sen nimi on "Ota minut mukaasi". Yllätyin täysin. Se on vakava ja herkkä kuvaus pienestä viisivuotiaasta pojasta. Ehkä en ole tätä koskaan lukenut tai sitten en vaan muistanut, mutta ihan erilainen kuin hänen muut kirjansa. Olen oikein tyytyväinen, että lainasin sen.

Kaikesta huolimatta hyvää helatorstaita kaikille!

Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit tarjosivat isät. Pitihän minunkin siellä kahvit juoda kun pojat passasivat.

Senjälkeen menin Marketan luokse. Hän oli tehnyt herkullisen äitienpäivälounaan. Oli uunilohta ja jälkiruuaksi mansikoita. Sain lahjaksi kameran laukkuineen. Nyt kun sitten vielä oppisin käyttämään sitä ja ottamaan hyviä kuvia.

Olli ehdotti, että menisimme pelaamaan frisbeegolfia. Täälläkin on kaksi rataa, mutta hän halusi Verkkokariin. Minäkin innostuin ja niinpä sitten lähdimme neljän hengen porukalla. Olli on oikein innokas heittelijä ja Hennikin on heitellyt jonkin verran, mutta Marketta on ollut ennen vain kyytimiehenä. Nyt me molemmat osallistuimme myös. Se oli oikein kivaa. Voi olla, että menen joskus uudestaankin. Oikein piristävää kokeilla jotain uutta joskus.

Kotimatkalla haimme Juhankin Marketan luokse. Juha söi ensin ja sitten kaikki joimme herkulliset jäätelökakkukahvit. Paitsi että ainoastaan Juha ja minä joimme kahvia muut jotain muuta. Illalla olimme vielä saunassa ja söimme iltapaa ja senjälkeen Elisa kyyditsi ensin Juhan ja sitten minut kotiin.

Tänään on ollut oikein kaunis aurinkoinen päivä.

Sain jo alkuviikolla valmiiksi sen Elisan puseron. Siitä tuli ihan hyvän kokoinen ja mallinen, siis sellainen kuin hän toivoikin. Kannatti riistää ne pari kertaa. Se on ihan musta. Sentakia se oli välillä vähän hankala käsityö, kun ei tahtonut nähdä.

Tässä on toinenkin kuva, jossa on myös se vanha pusero, josta otin mallin ja koon. Olen sen joskus kutonut Marketalle ja hän piti sitä silloin tosi paljon. Kuvassa on joku vaalea läiskä, mutta ei se puserossa oikeasti ole ja vanha pusero on hiukan kirjava beesvärinen.

Sateisen yön ja aamun jälkeen on kirkastunut ja tällä hetkellä aurinko vähän pilkottaa jostain pilvien välistä. Tuulee kovin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kun tulin koneelle niin se ei auennutkaan. Näyttöruutu pysyi pimeänä. Muistin, että joskus se ennen teki samanlaisen jutun ja silloin Marketta sai sen kuntoon. Oli jo niin myöhä, etten viitsinyt enää soitaa ja kysyä neuvoa, kun hän soittaa kuitenkin aamulla niin ajattelin kysyväni silloin. Luin sängyssä kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä minulla välähti. Silloin otettiin akku pois joksikin aikaa. Niinpä nousin ja sitten ihmettelin, että minkä luukun takana on akku. Hain jo käyttöohjeetkin muttei siinä mitään akun paikasta puhuttu. Vähän aikaa siinä katselin ja ihmettelin ja hyvinhän sekin sitten onnistui. Sitten kun laitoin sen takaisin ja yritin konetta auki niin tässä on hieno tulos. Nyt naputtelen sitä. Bravoo! Sain sen kuntoon.

Minun pihapuuni on jo näin vihreä.

Olin eilen Pyynpäässä ja kun Elisa tuli töistä kotiin niin hän näki puun juurella oravanpoikasen. Me menimme Hennin ja Ollin kanssa myös ulos katsomaan. Inka ja Liisa jätettiin sisälle eteiseen. He olivat siitä harmissaan.

Siinä se söi jotain siemeniä eikä yhtään pelännyt meitä. En tiedä huomasiko se edes, että siinä oli eläviä olentoja. Me seisoimme ihan liikkumattomina ja puhuimme oikein hiljaa. Sitten se meni istumaan Ollin jalan päälle (Olli oli sukkasillaan) ja jonkun aikaa se istui siinä. Sitten se lähti hiljaa eteenpäin ja käveli minun jalkojeni väliin ja ihmetteli siinä, että mihin suuntaan lähtisi. Sitten se meni sellaisen laatikon alle ja otti siellä pienet torkut. Jatkoi taas matkaansa katsellen ympärilleen, että minne menisi. Kyllä se sitten taas puiden joukkoon lähti, mutta en tiedä pääsikö se kiipeämään pesäänsä, kun se oli niin pieni. Vaikka se oli pieni niin en olisi kuitenkaan uskonut, että tänä keväänä on poikanen jo niin iso.

Vielä paistaa aurinko kauniisti. Sadetta on kuitenkin tänään jo luvattu. Saa sitten nähdä.

Lauantaina Marketta ajeli Hinnerjoelle katsomaan aitaelementtejä, mutta jäi miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Olin hänen mukanaan matkaseurana. Eilen hän lähti sitten ostamaan niitä ja minä menin taas mukaan. Siinä kun odottelimme, että trukki tuo elementit tehtaalta autollemme niin huomasimme siinä linnun, joka meidän molempien mielestä oli pääskynen. Eli pääskysestä ei päivääkään. Taisi olla kevään lämpimin päivä ja aurinko paistoi kauniisti, mutta kyllä minulla käsineet oli ja kunnon vaatteet, eikä yhtään liikaa. Meidän lintutuntemuksemme ei ole mitään luksusluokkaa, mutta vahvasti olimme sitä mieltä, että pääskynen se on. Koulussakin oli helpompi tuntea linnut siitä jalustasta, mille ne oli laitettu. Se oli usein enemmän erilainen kuin lintu. Muttei ulkona ole tälläisiä tuntomerkkejä.

Pari viikkoa takaperin Elisa pääsi siivousfirmaan töihin, mutta torstaina hän sai tiedon, että pääsee sittariin. Niin hän sitten vaihtoi työpaikkaa ja aloitti eilen uudessa. Mietin tässä juuri, että lähden varmaan kauppaan ruokaostoksille. Ihan uteliaisuuttani....

Tänään olin niin energinen, että pumppasin pyörän kumeihin ilmaa. Sitten kävin vielä ostamassa matkamittariin patterin, kun se on ollut jo kaksi tai kolmekin kesää ilman. Senjälkeen lähdin vielä koeajelulle ja ajoin 2,99 km. Täytyy nyt pikkuhiljaa totutella ajamaan, että sitten voi tarvittaessa ajaa jonkun vähän pidemmänkin matkan.

Tänään on ollu aurinkoinen päivä, mutta kylmä tuuli on ollut. Minulla oli sopivasti vaatteita päällä ja oli hieno ulkoiluilma. Olen tänään pyöräilyn lisäksi kävellyt 2,98 km. Melkein yhtä pitkä matka molempia.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Minulla oli nyt lainassa pari pikalainaa. Ne saavat olla viikon ja niitä ei uusita ollenkaan. Ne on siis uusia kirjoja. Olen saanut molemmat luettua ja tykkäsin molemmista.

Toinen on Tuomas Kyrön "Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike". Se oli hauska. Siinä oli päähenkilö vanhempi mies, joka oli aika tyytymätön asioihin. Ne eivät saisi muuttua ollenkaan. Monessa asiassa hän varmaan ajatteli ja toimi samoin kuin moni vanha mies. Se oli niin hauskasti kirjoitettu, että lainaan varmaan Tuomas Kyrön aikaisemminkin kirjoittaman samantapaisen kirjan. En ole ennen lukenut hänen kirjojaan.

Toinen kirja on Tiina Forsman kirjoittanut esikoisteoksenaan, nimi on "Annikki Nissinen selvittää murhan". Siinä tämä Annikki selvittää murhaa Helmin avustamana. Kumpikin joutuu mukaan ihan vahingossa ja toiminta ei ole aina aivan johdonmukaista. Ihan erilainen dekkari mihin olen tottunut. Oli oikein metka. Odotan Tiina Forsmanilta lisää kirjoja.

Tänään on ollut parempi olo ja niinpä lähdin vähän ulos, kun on niin kaunis ilmakin, vaikka aika kylmä. Menin kahdeksitoista kanalin sillalle Valtakadun päähän, kun siitä tuli moottoripyöräkulkue. Se on nyt ajanut 10 vuotta vappuna. Aloitti aika pienestä, mutta joka vuosi aina enemmän ja enemmän. Ja motoristeja tulee kaukaakin. Nytkin oli vissiin Hesankin seudulta oikein paljon. Katsoin äsken Länkkärin sivuilta, että nyt olisi ollut melkein kuusisataa osallistujaa. Oli ne komeita. Oli vanhoja museopyöriä ja sitten oli sivuvaunullisia ja sellaisia joissa oli "nojatuoli" matkustajalla ja oli niinkin leveä, että mahtui kaksi rinnakkain. Motskarien perässä ajoi sitten museoautoja jonkun verran. 

Sitten puoli yhden aikaan samassa paikassa oli Poikasoittokunnan marssi. Soittajia oli siinä satakunta ja marssitytöt päälle. Vähän kävi marssityttöjä sääliksi, kun oli niin kylmä ilma ja heillä oli oikein lyhyet minihameet ja puserot oli edestä niin lyhyet, että näkyi napa. Aika monella oli napakoru. Minun tekee pahaa, kun katson napakorua. Muuten marssi oli hieno ja Pepekin oli vielä marssimassa. Hän on aloittanut nämä marssit niin, että ensi vuonna tulee viisikymmentä vuotta. Soittokunnan hän perusti jo aikaisemmin.

Näin siellä Ollin, Marketan ja Hennin, mutta Henni näki kavereita ja meni heidän kanssaan. Olli oli liian vähissä vaatteissa, kun oli niin kylmä tuuli. Hän on aina syönyt vappuna jäätelön ja nytkin piti ostaa. Oli kuitenkin niin kylmä, että valittiin paikaksi Hese, mutta se oli ihan täynnä ja niinpä sieltä ostettiin pehmis ja menimme meille syömään.

Nyt on ollut niin aurinkoinen ja kirkas päivä, että olen nähnyt neuloa sitä mustaa puseroa. Mittasin sitä siihen mallina olevaan ja siitä tulee ihan samanlainen ja kokoinen. Ihan hyvä, kannatti riistää ne pari kertaa.

Aimo soitti aamulla, että Kerttu on eilen illalla nukkunut pois. Hän oli päivällä käynyt sairaalassa  ja Kerttu oli muistanut, että minä kävin häntä katsomassa lauantaina. Hyvä, että kävin vaikka ensin ajattelin  käydä tämän viikon lopulla. Kyllä se Kertulle oli parempi, mutta meillä on ikävä häntä.

Nyt paistaa aurinko kauniisti ja lämpöä viisi astetta ja jäisen kylmä tuuli.

Olin aamulla, kun heräsin vähän huonovointinen, mutta olin kuitenkin CC:ssa. Meillä oli siellä kahvin kanssa herkullinen munkki ja suklaatorttu. Nyt en vienyt kuin 5 peitonpalaa sinne. Oli minulla kudin mukana, kun kudon aina sielläkin. Kun tulin sieltä kotiin niin menin maata ja nukuin tunnin. Ei nytkän oikein hyvältä tunnu.

Kotona minulla ei ole vappua varten muuta kuin pari pulloa simaa, jotka sain Marketalta. Kävin äskenkin juomassa, kun tuli jano. On oikein hyvää simaa.

Sain eilen kauluksen valmiiksi siihen mustaan puseroon, mutta ei ollut oikein hyvän näköinen. Riistin sen tänään ja otin enemmän silmukoita ja nyt kudottuani uudstaan se näyttää paremmalta.

Aurinko on paistanut tänään oikein kauniisti, joten: Aurinkoista ja hyvää vappua kaikille!

Siitä on nyt kuukausi aikaa, kun Kerttu sai lievän aivoinfarktin ja joutui sairaalaan. Välillä hänellä on parempia päiviä ja välillä hän on hyvin huonona. Ja kunto vaihtelee hyvin nopasti ja aivan laidasta laitaan. Tänään lähdin häntä katsomaan. Menin bussilla ja Aimo tuli linja-autoasemalle vastaan. Yhdessä sitten menimme sairaalaan. Nyt Kerttu oli hyvin heikossa kunnossa, nukkui suurimman osan ajasta. Mutta kyllä hän tunnisti ja oli iloisen näköinen. Hän otti myös kädestä kiinni ja silitti. Yritti puhua muttei sanoista mitään selvää saanut. Hoitaja kertoi Aimolle, ettei ruoka ollut yhtään maistunut. Tippaletku hänellä nytkin oli. Se oli sellainen surullinen matka, mutta olen kuitenkin siitä mielissäni, että tuli lähdettyä katsomaan.

Auringon innoittamana lähdin jo aamulla liikkeelle ulos. Mietin minne menisin ja suuntasin kohti kirjastoa, koska Marketta oli kertonut, että Filatelia-näyttelyssä on myös vanhoja postikortteja kaupungista. Kuvittelin, että ne ovat niin vanhoja, etten tiedä niistä maisemista muuta kuin mitä olen kuvista nähnyt. Yllätys, yllätys, siellä oli myös vuonna 1956 otettu kuva Tipulasta. Se on juuri se syksy, jolloin muutimme ja menin tipulaan. Oli siellä muitakin tuttuja paikkoja ja uudempiakin kuvia. Että silleen.

Mielelläni ja ylpeänä minä mummu olen. Tarvittaessa jos ei huvita johonkin mennä tai jotain tehdä niin käytänhän vanhuutta hyväksenikin. Silloin olen niin vanha  väsynyt, etten millään jaksa. Ja lainaan myös isotekstisten hyllystä kirjoja, kun niitä on mukavampi lukea kuin normaalitekstiä. Näen kyllä tavallista tekstiä ja enemmän niitä luen, mutta kuitenkin. Ja sitten se musta lanka, sitäkin neulon ja kudon mieluummin kirkkaalla päivällä. Kyllä näitä oireita joka päivä esille tulee, mutta että ihan historiallisessa näyttelyssä.........voi, voi.

Kirjastossa voitin kiusauksen, enkä ostanut kahvia ja leivosta. Sensijaan tulin kotiin ja paistoin perunoita, ruisryynärin, kananmunan ja sekavihanneksia ja söin puolukkasurvoksen kanssa. Lisäksi ruisleipää ja pluttanaa. (rasvatonta maitoa, jos joku ei tiedä) Ja kyllä se maistui hyvältä. Ja oli terveellistä. Paitsi se vähentää terveellisyyttä, että oli paistettu. Mutta paistaminen parantaa makua.

Nyt on niin kaunis auringonpaiste, että lähden vielä ulos. Juha soitti ja houkutteli minua heille. Se olisi ihan sopiva lenkkeilymatka.

Nyt on Elisan puseronkudin edistynyt niin, että piti ruveta neulomaan kappaleita yhteen. En yhtään tykkää siitä työvaiheesta. Lisäksi tämä on mustaa lankaa, etten oikein kunnolla näekään. Aamupäivällä oli pilvistä ja minä istuin ikkunan edessä ja vieressä oli jalkalampussa valo. Voi olla, että tämä työvaihe kestää yhtä kauan kuin kutominenkin. Nyt paistaa aurinko, että taidan vielä tänään ottaa sen käsityön esille.

Tänään tuli Apu-ristikot ja siitä näin, että olen  voittanut viime numeron tehtävästä 20 euroa. Nyt on oikein voittobuumi. Neljäs jo tänä vuonna.

Aamulla soitettiin TK:sta, että pääsen ensi viikolla omalle lääkärilleni. Olen siitä iloinen.

Nytpä en kerrokaan omasta syömisestäni, vaikka olen tänäänkin ihan herkullisesti ja hyvin syönyt.

Kun päivällä tulin kotiin niin näin kun Heseltä lähti orava ja tuli kadun yli. En nähnyt oliko punainen vai vihreä valo mutta kauniisti suojatietä pitkin hän tuli kadun yli.  Liikennesäännöt on selvästi hallussa meidän pihan oravalla. Kun sitten pääsin pihalle asti niin siinä se orava oli ja lähti sitten kiipeämään puuhun. En olisi uskonut, että meidän oravakin käy välillä Hesellä herkuttelemassa.

Tänään oli taas kaupungin järjestämä kiertoalelu. Nyt se suuntautui entiselle maalaiskunnan alueelle. Maalaiskunta on liitetty kaupunkiin 1993. Se alue on oppaan sanojen mukaan kuin reikäleipä kaupungin ympärillä. Me ajelimme kuitenkin  koko vain eteläpuolella. Siellä oli niin paljon katsottavaa, että parituntinen hurahti nopeasti. Ajoimme oikein pieniä kyläteitäkin pitkin. Kuskilla oli kova urakka. Opas selitti koko ajan näistä vanhoista paikoista, kun  täällä on ollut asutusta jo paljon, paljon ennenkuin kaupunki perustettiin.

Hän kertoi myös laajemminkin esim. 1600- ja 1700-luvun verotuksista. Silloin maksettiin veroa ikkunoista ja peileistäkin. Jos jossain museossa näkee tälläisen vanhan ison peilin, joka on kahdesta osasta niin se on sen takia, että vero oli halvempi kuin olisi ollut isommasta ja kun ne olivat yhdessä niin oli kokovartalopeili. Nytkin purnataan kaikista uusista veroista, mutta on sitä ennenkin osattu ja on osattu kiertääkin näitä veroja.

On ihan kiva juttu, kun kaupunki on keksinyt tälläiset kiertoajelut meidän iloksemme. On täällä joka päivä ollut monenlaista ohjelmaa, mutten minä ole sen enempää niihin sitten osallistunut (paitsi se kaffeholan).

Vanhaa on se, että tänään kävin museoissa. Juha tuli meille, mutta hän ei ollut halukas lähtemään museoihin. Niinpä sanoin hanelle, että ota päivänokoset ja minä käyn. Senjälkeen keitän kahvit. Niinpä kävin museossa ja Marelassa. Se on laivanvarustajan koti. Siellä oli nyt myös Marimekon näyttely ja Raumalla tehtyjen tavaroiden näyttely. Museossa arvuuteltiin myös yhtä hassua vanhaa tavaraa, että mikä lienee. Oikein arvanneiden kesken arvotaan palkinto. Ei taida kukaan arvata oikein. Minä arvelin sen liittyvän jotenkin ruuanlaittoon, mutta eräs herra joka oli samaan aikaan siinä ajatteli sen olevan joku hiustenlaittovehje. Mahtaa olla museon henkilökunnalla hauskaa lukiessaan arvailuja.

Uutta on se, että olen tänään ostanut uuden maton olohuoneeseen.

Vanha oli tämän näköistä

uusi on tälläinen

Tänään on ollut kaunis aurinkoinen päivä. On ollut aika lämmintäkin eikä ole tuullut. Hieno päivä.

 Minulla oli tarkoitus tänään käydä kahdessa museossa ja kansalaisopiston kevätnäyttelyssä, mutta Juha tuli kylään niin sitten ne jäivät menemättä. Menimme kuitenkin yhdessä Poselliin. Siellä oli Kaffeholan, jonka järjestää aina Nortamo-seor. En ole koskaan ennen ollut siellä. Se on sellainen raumangiälinen tilaisuus. Lauletaan yhteislauluja ja on Nortamon jaaritus ja näytettiin puolen tunnin filmi historiallisesta Raumasta. Tilaisuus menetteli, mutta ei kuitenkaan ihan minun juttuni ollut. Huomasin välillä, että minulla oli vähän kielivaikeuksiakin, kun jaaritus oli merimiesaiheinen, enkä minä ole meri-ihminen, joten en tunne tätä sanastoa ollenkaan ja sitten on puutteita muissakin vanhoissa sanoissa. Yksi oli kuitenki tosi nasta juttu. On ollut sellainen kilpailu, että suunnitellaan Nortamo-leivos. Siinä kuuluu olla tyrniä ja sydvesti. Kilpailussa on noussut kärkeen kolme tasaveroista ehdotusta ja tuolla tilaisuudessa oli ensimmäistä kertaa tarjolla kahvin kanssa yhtä lajia. Se oli oikein suussasulava ja iso. Lisäksi siellä oli miestarjoilijat sydvestit päässä. Pieni lisäys tähän. Kirjoitin Nortamo-leivos mutta huomasin nyt luettuani yhden  ilmoituksen, että se kuuluu olla Nortamo-paakkelsi. Tämä minun kielitaitoni. Siis uusi lisäys, kun meni vieläkin pieleen eli Nortamo-paakkelssi. Kyllä kielet ovat vaikeita.

Sohvi on nyt tullut kotiin. Näen hänet varmaan tiistaina. Kuvia olen nähnyt hänestä jo muutaman kerran ennenkin, mutta nyt minullakin on yksi kuva Sohvista. Hän on kuulemma poikueen suurin.

Pienellä tassulla voi jättää suuren jäljen sydämeen.

Näin Länkkärin sivulla kuvan Kaffeholanista ja sydvestipäisistä tarjoilijoista. Lisään sen vielä tähän. Kuvan henkilöt eivät ole minulle tuttuja.